Etälukumittarit avain energiansäästöön

Etälukumittareissa piilee luontoa ja rahaa säästävä valtava mahdollisuus. Sähkön kulutuksen reaaliaikaisella mittaamisella ja sähkölaskun muuttamisella tuntihinnoitteluun perustuvaksi voitaisiin leikata sähkönkulutuksen huippuja jopa monikymmenkertaisesti verrattuna kaavailtujen Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden antamaan tehonlisäykseen.

Toinen asia on, halutaanko ja osataanko tätä mahdollisuutta käyttää, kun mittarit vähitellen yleistyvät suomalaiskodeissa.
Kuivilta kuulostavat termit kuten sähkön kysyntäjousto, sähkömittareiden etäluenta ja  sähkönkulutuksen ohjaus eivät saa luonnosta kiinnostunutta nousemaan barrikadeille.

Säästetty tai ajallisesti siirretty sähkönkäyttö tuottaisi kuitenkin huomattavat yhteiskunnalliset ja yksityistaloudelliset säästöt ja vaimentaisi osaltaan puheita uusien, luontoa tuhoavien tekoaltaiden rakentamistarpeesta.

Kiinteä hinta suosii tuhlausta

Mistä on kysymys? Otetaanpa avuksi kuluvan vuoden maaliskuussa ilmestynyt  mietintö Sähkön kysyntäjouston edistäminen.
Mietinnön perusteella Suomessa valmisteltiin loppuvuodesta sähkömarkkinoihin liittyvien lakiasetusten muutoksia, joiden pitäisi tulla hyväksytyiksi eduskunnassa pikapuoliin. Asetusta seuraavat siirtymäajat jatkuvat useita vuosia tästä eteenpäin.

Lakien ja asetusten sisältämät muutokset tulevat voimaan 2012. Siihen asti suurin osa asiakkaista maksaa käyttämästään sähköstä kiinteän, kulutukseen perustuvan hinnan riippumatta siitä, millaisen hintapiikin aikana sähköä on käytetty.

Toistaiseksi laki kieltää tavallisen sähkön pienkuluttajan (3 x 63 ampeerin ja sitä pienemmillä pääsulakkeilla varustetut käyttöpaikat) sähkön laskuttamisen todellisen tuntimitatun kulutuksen perusteella. Suurin osa sähkönkuluttajista on tällaisia.

Sähkön todellinen ostohinta voi kuitenkin todellisuudessa olla sähköpörssissä jopa monikymmenkertainen eri ajankohtina. Hinta voi siis kalleimmillaan olla jopa tuhansia euroa megawattitunnilta tai laskea periaatteessa jopa nollaan, kuten Tanskassa on silloin tällöin käynyt.

Koska kuluttajan maksama sähkön hinta kilowattituntia kohti on kiinteä, on korkeiden kulutuspiikkien hinta nostanut selvästi kuluttajan maksamaa yleistä sähkönhintaa. Onhan sähköenergian hankintakustannukset pitänyt piilottaa jonnekin.

Näin myös sellainen kuluttaja, joka on välttänyt vaikkapa sähkösaunomista ja  yletöntä sähkölämmittämistä kulutushuippujen aikaan, on joutunut maksamaan osansa tuhlareiden laskusta, sillä hinnan pitää kattaa markkinoiden hankintakustannukset.

Jos hintapiikkejä on paljon, sähkön tuottajat saavat suuret voitot sähkön vähittäismyyjien ja etenkin kuluttajien kustannuksella.

Liikennevaloja ja automaattiohjausta

Haamurahastus voitaisiin välttää, jos kaikkiin talouksiin ja kaikille muille sähkönkäyttäjille asennettaisiin sähkön kulutusta seuraavat reaaliaikaiset etälukumittarit ja muutettaisiin myös laskutus todellisia kustannuksia vastaavaksi. Ihanteellisinta olisi, että myös kuluttaja saisi mittaristaan välittömät sähkönkulutustietonsa reaaliajassa käyttöönsä.

Jo vuosikausia koteihin on kaavailtu asennettaviksi niin sanottuja liikennevaloja osoittamaan, milloin sähkön käyttö uhkaa kasvattaa valtakunnallista kulutuspiikkiä ja samalla sähkölaskua.

Parempi kuitenkin olisi, jos tällaisten valojen lisäksi tai niiden sijasta sähkön käytön ohjaus ja hinnoittelu saataisiin automaattisesti säädellyksi ja niin sanottuun sähkön spot-hintaan perustuvaksi. Kuluttaja voisi tällöin saada kännykkäänsä tekstiviestillä edellisenä päivänä varoituksen seuraavana päivänä uhkaavasta korkeasta hintapiikistä.

”Suomi tuottaa, ei säästä”

Teollisuudessa uusi  hinnoittelu vauhdittaisi muun muassa taajuusmuuntajien, energiaa säästävän valaistuksen ja muiden merkittävien sähkönsäästötekniikoiden käyttöönottoa.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen mukaan Suomeen nyt kaavaillut asetusmuutokset toteutuessaan mahdollistavat sen, että sähkön hintavaihteluihin reagoiva kuluttaja säästää sähkölaskussaan. Ne ovat myös huomattava askel energiatehokkuuden parantamiseksi.

Muutosehdotuksen mukaan kuluttaja joutuu maksamaan mittarin vaihdon, jos hän haluaa sellaisen kulutusmittarin, josta hän saa suoraan reaaliaikaisen kulutustiedon omiin laitteisiinsa ja järjestelmiinsä.

Jos kaikkiin mittareihin vaadittaisiin kyseinen liitäntä valmiina, olisi energian säästö ja kulutushuippujen leikkaus kuitenkin tehokkaampaa ja hyödyt suurempia.

Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lund sanoo suomalaisen energiajärjestelmän olevan tuotanto-orientoitunut sen sijaan, että se suuntaisi voimavaroja energian tehokkaaseen käyttöön ja säästöön sekä kulutushuippujen tasaamiseen. Lundin mukaan sähkön huipusta saisi helposti pois 10–15 prosenttia, ja kulutuksesta jopa lähemmäs 20 prosenttia, jos se vain haluttaisiin tehdä.

”Suomessa valtio ei kuitenkaan juuri säätele alaa eikä energiapolitiikka ohjaa riittävästi kehitystä. Energiateollisuus maksimoi voittonsa niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä.”

Pitkän jahkailun jälkeen etäluettavien mittareiden asennus on Suomessa lähtemässä viimein kunnolla käyntiin. Vuoden 2007 lopussa pienkuluttajien etäluettavia sähkömittareita oli käytössä yli 600 000 kohteessa.

Toisin sanottuna noin 20 prosenttia runsaasta kolmesta miljoonasta sähkön pienkäyttäjän mittarista etäluettiin jo vuosi sitten.

Asiaa pohtineen työryhmän ehdotuksen mukaan vuoteen 2014 mennessä vähintään 80 prosenttia jokaisen verkonhaltijan verkon käyttöpaikoista pitää olla etäluettavia.

Lisäksi kaikki yli 3 x 35 ampeerin pääsulakkeilla varustetut käyttöpaikat pitää voida tuntimitata ja etälukea.

Ismo Tuormaa

Lähteet: www.tem.fi/files/19729/Sahkon_kysynta­jouston_edistaminen_14.3.2008.pdf ja
www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2006/T2362.pdf