Suomeen uusi nisäkäslaji: Etelänlepakko ilmestyi Hankoon

Etelänlepakko on tuorein lisä Suomen nisäkäslajistoon. Alkukevään myräkkään herännyt nahkasiipi yllätti, vaikka lajin ensiesiintymistä on osattu odottaa.
Maaliskuun kuudes valkeni pyryisenä. Kovan tuulen siivittämänä lumi kinostui kulkuväylille ja työntyi talojen rakenteisiin. Erään hankolaisen teollisuuskiinteistön rappukäytävässä lepatteli omituinen otus: horroksesta herännyt lepakko.
Lauhoina talvina on varsin tavallista, että lepakot heräävät kesken horroksen. Joskus ne jopa hakeutuvat uuteen paikkaan jatkamaan keskeytynyttä lepoaan. Niinpä oli aiheellista olettaa, että Hangon lepattelijakin oli kaveri, jonka talvehtimispaikan olot olivat muuttuneet äkillisen kovan lumipyryn seurauksena.
Hankolaiset luonnonystävät Martti Kovalainen ja Jari Pirppu ottivat lepakon kiinni. ”Ettei tuhlaisi voimiaan turhaan lentelyyn rappukäytävässä.” Lepakko toimitettiin jatkamaan horrosta maakellariin, jossa on oivalliset olot meikäläisten lepakoiden talvehtimiseen: muutama aste lämmintä ja vedotonta.
Valokuvasta kävi heti selväksi, että kesken leponsa herännyt hankolainen ei ollut mikä tahansa lepakko. Se ei ollut pohjanlepakko, joita on vähintään yhdeksän kymmenestä meillä talvella näyttäytyvistä nahkasiivistä. Liian iso pohjanlepakoksi, väritykseltäänkin sopimaton – meillä tuttuihin siippoihin verrattuna suorastaan jättiläinen.
Tarkkana luontoihmisenä Kovalainen asetti kuvauksen ajaksi otuksen viereen mittanauhan, jonka perusteella saattoi arvioida mittasuhteita. Kyynärvarren pituus – yli 55 millimetriä – on sentin enemmän kuin suurimmallakaan pohjanlepakolla. Mitta sopii Suomessa tavatuista lepakoista ainoastaan isolepakolle.

Jo tuossa vaiheessa kävi selväksi, että kysymyksessä sensaatio. Lajinmääritys jäi epävarmaksi eikä otusta sopinut lähteä sen tarkemmin mittaamaan ja punnitsemaan, tutkimaan ja häiritsemään – varsinkin kun se näytti vaipuvan terveeseen horrokseen kellarin viileydessä.
”Olen kurkistellut kellariin silloin tällöin ja kaveri torkkuu rauhallisesti. Mitä nyt välillä oikoo jäseniään”, Kovalainen viestitti huhtikuun alussa.
Huhtikuun lopulla sähköpostiin kolahti suruviesti Hangosta. ”Kävi niin kuin pelättiin, lepakko menehtyi.”
Saman tien kävi selväksi, että tuntomerkit eivät sopineet mihinkään Suomessa aiemmin tavattuun lajiin. Paino (20 g), käsivarren pituus (55,6 mm), siipien kärkiväli (noin 35 cm) ovat samaa luokkaa isolepakon mittojen kanssa. Korvan ja lepakoiden lajinmäärityksessä tärkeän lisäkorvalehden (korvankansi, tragus) muoto ei sopinut tuttuun muottiin. Myös siipien muoto, lentopoimun kiinnittyminen takaraajaan ja hännän yksityiskohdat vahvistivat ajatusta Suomelle uudesta lajista. Kuonon muodot ja turkin väritys – himmeänruskea selkä ja kellanruskea vatsa – ohjasivat määritystä edelleen.
Lopulta pelipöydälle jäi yksi laji: etelänlepakko (Eptesicus serotinus) tutun pohjanlepakon eteläinen serkku. Laji on luonteeltaan hyvin rauhallinen, mikä sekin tuli todistetuksi maaliskuisen kiinnioton yhteydessä. Talteen otettuna lepakko ei purrut eikä raapinut meikäläisille lepakoille ominaiseen tapaan.

Mistä etelänlepakko ilmestyi Hankoon? Se on eteläisen ja keskisen Euroopan laji, joka esiintyy vähälukuisena Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa sekä Liettuassa ja Latviassa, mutta Virossa sitä ei ole tavattu. Etelänlepakkoa on pidetty paikallisena lajina. Pisin siirtymä on 330 kilometriä.
Kevään muuttaja lepakko ei voinut olla, joten sen on täytynyt talvehtia Hangossa – ehkä jopa löytöpaikallaan. Lajin ydinalueilla talvehtivia yksilöitä on tavattu muun muassa juuri rakennuksien onkaloista.
Poikkeuksellisen lauhana talvena se on voinut onnistuneesti sinnitellä sellaisissakin oloissa, jotka kovana talvena olisivat tappavan kylmät. Vai olisiko rakennuksessa sellaisia onkaloita, joissa lepakot pärjäävät yli talven kuin talven.
Mutta miten ystävämme on päätynyt Hankoon ennen talvea? Lentämällä Suomenlahden yli? Täytyy ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että kaveri on liikkunut laivalla. Lepakoille tällainen salamatkustuskaan ei ole vierasta. Vai voisiko se olla Suomessa syntynyt?

Markku Lappalainen