Metsien lannoitukset lisääntyvät jälleen

PAHASTUUKO TATTI? Lannoitukset voivat vähentää sienisatoja.

Metsähallituksen maille Itä-Suomen saloseutujen teiden varsille oli ilmestynyt autokuormittain lannoitesäkkejä. Metsälannoitukset nostavat päätään muutaman vuoden jälkeen.

“Pyrimme tehostamaan puuntuotantoa. Lannoitus katsotaan yhdeksi kannattavaksi keinoksi”, sanoo Metsähallituksen Itä-Suomen aluejohtaja Heikki Savolainen.

Myös yksityisissä metsissä lannoitukset lienevät kasvussa lähivuosina. Kansallisessa metsäohjelmassa tavoitellaan 80 000 hehtaarin vuotuisia lannoitusmääriä.

“Metsänomistajat ajattelevat yritysmäisesti. Lannoitus on nopeasti tuottava investointi”, Tenho Hynönen Pohjois-Savon metsäkeskuksesta linjaa.

Metsien lannoitukset olivat kiihkeimmillään 1980-luvulla. Niistä määristä ollaan vielä kaukana, mutta suunta on kasvava. Sitä rajoittavat hinta ja pula lannoitteita levittävistä yrittäjistä. “Itä-Suomeen on haettu helikopterilevittäjiä Ruotsista asti”, Hynönen kertoo.

Vaikutuksia metsäkasvillisuuteen on tutkittu vähän. Ruokasienten reagoinnista lannoituksiin ei ole kattavaa tietoa.

Aihe ei ole mitätön. “Huippuvuonna 2003 herkkutatti tuotti Itä-Suomen kangasmailla rahaa tuplasti enemmän kuin puu”, sanoo tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitos Metlasta.

“Sienet ovat hyvin herkkiä; typpilannoitus ei ole niille hyväksi. Tatti ottaa toimista herkästi nokkiinsa”, Salo kuvailee. Vankin tutkimus on hänen mukaansa kangasrouskusta, jonka kasvu voimistuu muutaman vuoden lannoituksen jälkeen, mutta putoaa sitten lannoitusta edeltänyttä alemmalle tasolle.

Mustikan ja puolukan satoa lannoitus kasvattaa. “Kangasmailla typpi lisää marjasatoa 1–4 vuoden ajan. Erityistä haitallista vaikutusta marjojen laatuun ei ole havaittu”, selvittää Metlan tutkija Jorma Issakainen.

Mielikuvissa luonnonmarjat rinnastetaan luomutuotteisiin. Lannoitetusta metsistä kerätyt marjat eivät täytä luomukriteereitä. Luonnonmarjoille on oma luomustandardinsa. Suomessa on 7,5 miljoonaa hehtaaria luomumarjojen keruualueeksi sertifioituja metsiä.

“Jos lannoitukset leviävät laajasti, se heikentää luomumarjojen saantia”, arvioi Arktiset aromit -yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Lannoitusten suurin riski on vesistöjen ja pohjaveden saastuminen. Typpipäästöt voivat lannoitusta seuraavana vuonna kasvaa 12-kertaisiksi. Oma vaikutuksensa voi olla puuhunkin. “Tulee sellutikkua, ei kunnon rakennuspuuta”, epäilee Suomen luonnonsuojeluliiton metsäasiantuntija Harri Hölttä.

Sampsa Oinaala / kuva Tommi Taipale