Naalin paluu Suomeen Norjan ja Ruotsin varassa

KANTAA VAHVISTAMAAN. Tämä naalinpoikanen merkattiin Ruotsissa. Suomen naalien tulevaisuus on Norjan ja Ruotsin naalien menestyksen varassa. Jos kannat kasvavat siellä suuriksi, napakettuja riittää lopulta pesimään meillekin. kuva Jari Poikolainen

Pohjoismaiden heikkoa naalikantaa on saatu professori Heikki Henttosen mukaan jonkin verran autettua kahdessa EU-Life-projektissa.
”Naali on saanut Ruotsissa hyvin poikasia alueilla, joilla niitä on ruokittu ja samaan aikaan jahdattu kettuja.” 

Ruotsissa naaleille on viety koiranruokaa erikoisvalmisteisiin ruokintalaitteisiin luoksepääsemättömiin kiveliöihin, joihin muut kulkijat eivät eksy.
Tällä vuosikymmenellä muutamina Kölivuoriston hyvinä sopulivuosina myös Norjan puolella on syntynyt monta poikuetta. Parhaina vuosina, kuten 2005, 2007 ja 2008, poikueita on vuosittain ollut Ruotsissa ja Norjassa yhteensä yli 40 ja poikasia yli 200.  

”Ongelmana on naalinpoikasten suuri kuolleisuus sopulivuoden jälkeen. Se lähenee 90 prosenttia”, sanoo EU-Life -projektien apulaiskoordinaattorina ja Suomen vastaavana toiminut Henttonen.

Tänä vuonna oli erittäin heikko sopulivuosi. Koko Pohjoismaissa todettiin vain kaksi poikuetta, ja ilmeisesti vain pari poikasta pääsi maailmalle.
Vaikein vaihe oli Pohjoismaissa 1990-luvulla. Sen jälkeen kanta on kääntynyt 2000-luvulla lievään nousuun. Pohjoismaiden lisääntyvä aikuiskanta on silti vähemmän kuin 150 yksilöä. 

VUORISTON KETTU. Pohjoismaiden naalikanta on pirstoutunut osiin; esiintymät ovat kartassa punaisella. Kuolan kanta tunnetaan huonosti.

Suomessa valitettavasti viimeinen varmistettu naalin perintä oli 1996, vaikka muutama Norjan ja Ruotsin pesintä on ollut melko lähellä Suomen rajaa.
”Suomessa naalilla menee juuri ketun takia edelleen huonosti. Ruotsissa ja Norjassa on vielä laajoja korkeita tunturialueita naalin pesinnän onnistumiseksi, mutta Suomi on kovin alavaa. Ketut ovat nyt valloittaneet esimerkiksi koko Käsivarren ja Utsjoen paljakan.” 

”Nyrkkisääntönä on pidetty että ilmasto määrää ketun esiintymisen ylärajan, ja kettu naalin esiintymisen alarajan.”

Lämpenevä ilmasto siis osaltaan tuo ketut tunturiin.

”Toisaalta kettukannat eivät romahda myyräromahdusten myötä niin kuin ennen vanhaan, koska myyrien kannanvaihtelu Lapissa on tasoittunut. Siksi kettuja riittää esimerkiksi Utsjoella tunturiin jatkuvasti, vaikka niitä ammutaan erikoisluvilla naalien potentiaalisella pesimäalueella 200–300 vuodessa.”

”Toivoa naalin paluusta pesimäänkin Suomeen kuitenkin on, koska niitä pesii rajan lähellä Norjassa.”

Keväällä 2008 naalin paluu ei kuitenkaan onnistunut, vaikka sopuleita oli runsaasti vielä loppukevääseen asti.

”Pitää vain odottaa, jos sopuleita piakkoin rynnisi uudelleen”, toivoo Henttonen. Yksittäisiä havaintoja Suomesta on tältäkin vuodelta, mutta paluu pesimälajina on Ruotsin ja Norjan varassa.

Antti Halkka