Ärhäkkä vähemmistö torppasi norpansuojeluhalut
Työryhmän enemmistö halusi tiukan kalastuskiellon norpan suojaksi heti. Työryhmä ja ministeriö päätyivät silti esittämään vapaaehtoista suojelua. Kuka jyräsi? Suomen Luonto selvitti – ja törmäsi maa- ja metsätalousministeriössä salamyhkäisyyden muuriin.
Maa- ja metsätalousministeriö asetti kesällä Saimaannorppa ja kalastus -työryhmän pohtimaan, kuinka norppa pelastetaan niin, että yhteistyöhenki saadaan säilytettyä.
Työryhmän raportti toteaa, että ilmastonmuutoksen uhan vuoksi muu kuolleisuus kuten verkkohukkumiset on minimoitava.
Se käy verkkokalastusta rajoittamalla: norppia kuolee vähän alueilla, joilla verkkoja ei käytetä. Rajoitukset eivät toistaiseksi ole perustuneet ministeriön asetukseen vaan Metsähallituksen ja kalastusosakuntien välisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin.
Raportin mukaan vapaaehtoisella tiellä on kuitenkin ”saavutettu kyllästymispiste”: ne ovat jo mukana, jotka haluavat.
Silti raportissa päädyttiin esittämään, että vapaaehtoisten verkkokalastusrajoitusten tiellä jatkettaisiin vielä kaksi vuotta. Vasta jollei tulosta tulisi, annettaisiin asetus norpan suojelemiseksi. Esitys on sikäli outo, että työryhmän enemmistö halusi jo nyt ripeitä toimia norpan suojelemiseksi: ”Enemmistön kantana oli vähentää kuuttien pyydyskuolleisuutta toukokuun 2009 alussa annettavalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.”
Herää kysymys: kuka vaiensi nopeata suojelupäätöstä halunneen enemmistön?
Viime kesänä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan pakeilla kävi Saimaan alueelta koottu karvalakkilähetystö, joka jätti ministerille näkemyksistään muistion.
Suomen Luonto pyysi muistiota nähtäväkseen maa- ja metsätalousministeriön kirjaamosta, virkamiehiltä ja ministerin sihteeriltä. Turhaan. Valtiosihteeri Jouni Lind vihelsi pelin poikki: ”En jaksa muistaa, että lähetystö olisi antanut paperia. Sehän oli epävirallinen, vapaamuotoinen tapaaminen.”
Todellisuudessa paperi on olemassa ja saimme sen toista tietä haltuumme.
Karvalakkilähetystö toteaa muistiossaan: ”Väittämä, että Saimaalla oleva (norppa)kanta olisi vain vajaa 300 yksilöä, on käsityksemme mukaan tarkoitushakuisesti alimitoitettu. Vahva näkemyksemme on, että saimaannorppien todellinen määrä on lähes 400 yksilöä.”
Tutkijoiden vaatimukset leimataan “mahtipontisiksi”, ja yhteishengen murenemista väläytellään: ”Jos näihin vaatimuksiin mentäisiin, niin suurella todennäköisyydellä vuosien saatossa hankittu konsensus saimaannorpan suojelussa katoaisi.”
Harry Härkönen Pro Agrian kalatalousosastolta oli mukana karvalakkilähetystössä. Mihin perustuu ”vahva käsitys” siitä, että norppia olisi oikeasti 400?
”En tiedä sen kummemmin sanoa, mutta kentällä on ihmetelty, että kun syntyvyys on suurempaa kuin kuolemat, ja pari vuotta sitten määrä oli 280, niin kuinka se voi yhtäkkiä olla 260”, Härkönen vastaa.
”Väite 400 norpasta on tuulesta temmattu. Laskentamenetelmä on kehitetty Joensuun yliopistossa yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Tuloksia on käytetty kymmenissä tieteellisissä julkaisuissa”, sanoo suojelubiologi Tero Sipilä Metsähallituksesta. ”Keskikuolevuus- ja keskisyntyvyysarviot osoittavat, että kanta on laskussa. Siitä ei ole epäselvyyttä.”
Karvalakkilähetystössä olivat Härkösen lisäksi mukana puheenjohtaja Esko Mielikäinen Pro Agrian kalatalouskeskuksesta, matkailuyrittäjät Jukka Laitinen ja Markku Lehtosaari, MTK:n Etelä-Savon puheenjohtaja Aarno Puttonen ja ammattikalastaja Tarmo Tolvanen.
Liekö sattumaa, että näistä kolme, Härkönen, Mielikäinen ja Tolvanen, olivat mukana myös ministeriön asettamassa Saimaannorppa ja kalastus -työryhmässä. Siinä, jonka ripeät norpansuojelutoimet jonkinlainen mystinen vähemmistö viime hetkellä vesitti.
Karvalakkilähetystö antaa ymmärtää edustavansa laajaa alueellista mielipidettä: ”Tutkijat kertovat, että saimaannorppakannan myönteinen lisääntymiskehitys on kääntynyt laskuun ja keskeinen syy on verkkokalastus. Saimaan paikallinen väestö, kesäasukkaat ja kalastajat eivät jaa tutkijoiden näkemyksiä.”
Suomen Luonnon Taloustutkimuksella teettämä kysely osoittaa, että valtaosa ihmisistä kannattaa verkkokalastuksen kieltämistä kuuttien suojelun nimissä. Myös päivälehti Itä-Savon internetsivujen hiljattaisessa kyselyssä puolestaan yli 70 prosenttia lukijoista vastasi ”kyllä” kysymykseen “Pitäisikö verkkokalastus kieltää kokonaan kaikilta norppa-alueilta alkukesällä?”
Sirkka-Liisa Anttila kuitenkin taipui vähemmistön edessä. Maa- ja metsätalousministeriö päätyi helmikuun lopussa esittämään vapaaehtoista suojelua.
Harry Härkösen mukaan rajoitukselle haikaillaan vielä lyhennystä loppupäästä:
”Osakaskunnissa rajoitukset olisi helpompi viedä läpi, jos rajoitus loppuisi juhannukseen. Ihmiset kotiutuvat mökeille, ja luvanmyynnissä on selvä piikki”, hän perustelee.
”Jos mökkiläiset heittävät verkkonsa veteen juhannuksena, se on massamurha kuuteille. Mökkiläisiä on eniten juuri juhannuksena”, sanoo luontokuvaaja ja kirjailija Juha Taskinen.
”Mikäli olen ymmärtänyt oikein, kuuttien kuolemia on vähemmän kesäkuun lopussa kuin alussa”, Härkönen puolustautuu.
Sipilä ihmettelee tätä näkemystä: ”Kesäkuun alun ja lopun välillä ei ole suurta tilastollista eroa. Kuutit ovat alttiita verkkokuolemille myös kuun lopussa.”
Juha Kauppinen
Suomalaiset kannattavat verkkokalastuskieltoa
Suuri enemmistö suomalaisista kannattaa ronskeja norpansuojelutoimia. Tieto ilmenee Suomen Luonnon Taloustutkimukselta tilaamasta mielipidetutkimuksesta, jossa haastateltiin 503:a ihmistä. Heiltä kysyttiin: ”Pitäisikö verkkokalastus kieltää kevätkesäksi Saimaalla alueilla, joilla pyydyskuolemat ovat saimaannorpan poikasille suuri vaara?”
Vastaajista 68 prosenttia vastasi ”kyllä” ja 12 prosenttia ”ei”. Verkkokalastuksen kieltäminen saa enemmän kannatusta naisten parissa; naisista 79 prosenttia ja miehistä 57 prosenttia puoltaa sitä. Miehistäkin vain 16 prosenttia (naisista 8 prosenttia) lukeutui vastustajiin.
Verkkokielto saa kannatusta eniten siellä, missä norpasta eniten tiedetään eli Itä-Suomessa. Siellä vain 10 prosenttia vastaajista vastusti kieltoa ja 78 prosenttia kannatti sitä.
Antti Halkka


