Tiklistä Suomen talven koriste

VÄRIKÄS LAULAJA. Jos tikliä ei huomaa naaman kirjailusta, ääni usein paljastaa sen. Pihapiirit ja rikkaruohokentät ovat tiklin suosiossa.

Rikkaruohostoissa hyörivät tiklit ilahduttavat eloisina ja äänekkäinä parvina yhä useampia eteläsuomalaisia. Linnut on helppo tunnistaa, sillä ne toistavat lakkaamatta omaa nimeään diklit, dideli, dilyit… Parvessa on tavallisesti kymmenestä kolmeenkymmeneen tikliä, jotka keinuvat ketterästi ohdakkeissa ja takiaisissa siemeniä poimimassa. Tiklin latinankielinen nimi Carduelis carduelis juontuukin ohdakkeiden sukuisista karhiaisista, Carduus.

Talvien leudontuminen Pohjois-Euroopassa on helpottanut tiklien elämää. Ihminen on lisäksi luonut linnuille hyviä ruokailupaikkoja hylätyille viljelymaille, tienvarsille, ratapenkoille, varastoalueille, maankaatopaikoille ja muille rikkaruohoja rehottaville avomaille. Pesänsä tiklit rakentavat pikku metsiköihin asutusalueiden tuntumassa.

Professori Risto A. Väisänen Luonnontieteellisen keskusmuseon valtakunnallisesta linnustonseurannasta kertoo tiklin pärjänneen mainosti 1980-luvun lopun jälkeen.

”Tiklin levinneisyys on laajentunut kolminkertaiseksi, kun sitä mitataan 10 x 10 kilometrin lintuatlasruutujen perusteella. Kolmen viime vuoden syys- ja keskitalvisissa laskennoissa on havaittu keskimäärin viitisensataa yksilöä, mikä on peräti viisi kertaa niin paljon kuin 20 vuotta sitten.”

Lajin talvikanta lienee 10 000–20 000 yksilöä, mutta muuttajien palattua keväällä pesivä määrä noussee yli kaksinkertaiseksi. Tiklejä pesii Etelä-Suomen viljelyseutujen lisäksi siellä täällä Pohjois-Karjalaa, Pohjois-Savoa ja länsirannikolla Oulua myöten.

Vielä sata vuotta sitten tikli oli lounaisimman Suomen harvinaisuus. Ornitologi Esa Lehikoinen Turun yliopistosta kertoo yksilömäärien vaihdelleen siellä huomattavasti.

”Turun seudun talvikanta oli vahvempi 1950- ja 1960-luvuilla ja pieneni 1980-luvun jälkipuoliskolle asti. Sen jälkeen yksilömäärät ovat nousseet, ja tapasin itsekin liki 200 linnun syysparvia vuosituhannen vaihteessa. Tiklien syksyiset ja talviset ruokailualueet muuttuvat jatkuvasti rakentamisen takia, mikä vaikeuttaa kannan seurantaa.”

Helsingin yliopiston tutkija Aleksi Lehikoinen kertoo, että Hangon lintuasemalla Hankoniemen kärjessä laskettujen muuttavien yksilöiden määrä on nykyään yli kaksinkertainen 25 vuoden takaiseen verrattuna.

Suomessa on rengastettu 1457 tikliä, joista on saatu 76 löytöä, pääosaksi kotimaasta. Ulkomaiset löydöt ovat tulleet ympäri Itämerta, kaukaisin Saksan ja Hollannin rajoilta. Sukulaistensa urpiaisten ja vihervarpusten tavoin tiklit kiertelevät sää- ja lumiolojen mukaan.

Osittain tiklikannan runsastuminen on elpymistä aallonpohjasta, jonka aiheuttivat 1980-luvun puolivälin kylmät ja pitkät talvet. Ilmaston lämpeneminen lupaa tiklille antoisia aikoja.

teksti Pertti Koskimies/kuva Markus Varesvuo