Veronmaksajien pussista: Turpeelle jopa sadan miljoonan piilotuet

kuva Arijukka Turpeinen

Turveteollisuus saa veronmaksajien tukia valtavasti enemmän kuin muiden fossiilisten polttoaineiden tuottajat, vaikka Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC, Euroopan unioni ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT rinnastavat energialähteet yhtä haitallisiksi ilmastolle.

Turpeen vuosittaiset tuet nousevat lähelle sataa miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan ympäristöverovapaus, takuuhinta sekä varastointi-, tutkimus-, investointi- ja maataloustuet.

Summalla maksaisi Fortumin Mikael Liliuksen jättieläkkeen yli 200 vuodeksi.

Turpeen suurin etu verrattuna muihin fossiilisiin polttoaineisiin on uunituore. Hallituksen esityksessä ympäristöverojen korotukseksi turpeella on säilymässä nollavero. Sen sijaan polttoöljyjen, sähkön, maakaasun ja kivihiilen verotus kiristyy. Yhteensä verotuloa tulee vuosittain kertymään 750 miljoonaa euroa.

Jos turvepohjaista lämmöntuotantoa verotettaisiin edes puolella kivihiilen verosta (jotta polttoaineet olisivat yhtä kilpailukykyisiä), rasite olisi peräti 70 miljoonaa euroa vuodessa (7 euroa megawattitunnilta).

Miksei turvetta veroteta niin kuin muita fossiilisia polttoaineita, hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen (vihr.)?

”Tässä poliittisessa tilanteessa sille ei varmastikaan löytyisi enemmistöä. Suomessa halutaan tukea kotimaista, työllistävää energiamuotoa.”

Tynkkysen mukaan turpeen fossiilisuudella ei ole vaikutusta tukiin.

Turpeen ympäristövero, valmistevero, poistettiin 2005. Silloin sen suuruus oli 1,59 euroa megawattitunnilta. Koska verolta välttyy noin 10 terawattituntia turve-energiaa vuodessa, turveteol­lisuus hyötyy verovapaudesta nykyisin lähes 16 miljoonaa euroa.

Miksi turpeen valmistevero poistettiin?

”Syytä kannattaa kysyä ministeri Mauri Pekkariselta (kesk.). Turvepuolueella on hyvin vahva asema tässä maassa. Emme (vihreät) ole lähteneet käymään taistelua, jonka tiedämme varmasti häviävämme”, Tynkkynen vastaa. Pekkariselta ei saatu kommenttia.

Valtio takaa turpeen hinnan

Turve on vielä ainoa energialähde, jolle valtio on myöntänyt takuuhinnan eli syöttötariffin. Siinä sähkön tuottajalle taataan tietty hinta. Jos markkinahinta on tätä takuuhintaa alhaisempi, maksavat sähkön kuluttajat erotuksen. Muualla maailmassa takuuhinta on myönnetty uusiutuville energialähteille. Poikkeuksen tekevä Suomi tuki fossiilista turvetta esimerkiksi toissa vuonna noin kolmella miljoonalla eurolla. Summaan vaikuttaa monimutkaisen kaavan mukaisesti myös kivihiilen hinta.

Turpeen takuuhintaa on esitetty jatkettavan vielä kymmenellä vuodella, mitä ympäristöjärjestöt vastustavat voimakkaasti.

Turveteollisuus saa lisäksi muista polttoaineista poiketen varastointitukea noin 3,6 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea perustellaan tuotannon kausivaihteluilla ja huoltovarmuudella.

Päästökauppa ja talouskuri vähentävät turpeen käyttöä

Edellisten ohella turveteollisuus saa välillisesti tutkimus-, investointi- ja maataloustukia. Niiden tarkkaa arvoa on vaikea mitata, sillä osa rahoista menee muun muassa bioenergian tukemiseen.

Turpeen käyttöä tutkitaan osin veronmaksa­jien rahoilla ainakin VTT:ssä ja Jyväskylän yliopistossa.

Suomessa on rakennettu ja rakennetaan voimaloita, jotka käyttävät polttoaineenaan puuta ja turvetta. Laitoksille on myönnetty – niin kuin muillekin teollisuushankkeille – investointitukea miljoonia euroja.

Turveteollisuuden tuista ehkä eniten piilossa on maataloustuki. Vapon omistama Suo-yhtiö sai viime vuonna kaikkein eniten maataloustukea, melkein kolme miljoonaa euroa. Summa on kokonaistuesta pieni, mutta se avattiin julkisuuteen vasta viime vuonna.

Suo oy nostaa tukien avulla emoyhtiönsä kannattavuutta. Tytäryhtiö kasvattaa vanhoilla turvealueilla ruokohelpeä, minkä avulla turveteollisuus yritti pitkään saada energiamuodolle uusiutuvan statuksen. Joulukuussa EU laittoi Suomen valtion tukemalle lobbaukselle pisteen. Turve on fossiilinen polttoaine.

Herääkin kysymys, miksi muuten niin tehokasta ympäristöveropakettia sorvannut Vihreä liitto haluaa olla tukemassa turveteollisuutta.

”Turpeen käytön vähentäminen ei jää vihreistä kiinni. Jos poliittinen ymmärrys sen suhteen li­sääntyy, olemme taatusti mukana. Nyt emme vain tätä kisaa valitettavasti ratkaise. Turpeen kannattajia löytyy keskustan lisäksi paljon kokoomuksesta, demareista ja vasemmistoliitosta”, Oras Tynkkynen sanoo.

Tynkkynen valaa samalla uskoa turvekriitikoille. ”Äiti maa on tehnyt tehtävänsä: viimeaikaiset säät ovat tehneet turpeen käytöstä entistä huomattavasti hankalampaa.”

Myös valtiontalous puoltaa turpeen korvaamista muilla energianlähteillä.

”Valtiovarainministeriö on suhtautunut nuivasta turpeen tukiin”, Tynkkynen huomauttaa.

Juha Honkonen

Turvekaupungit välttävät ympäristöveron

Hallituksen esityksen mukaan kivihiilen vero nousisi vuonna 2011 yli 15 euroon ja maakaasun yhdeksään euroa megawattitunnilta. Turpeen vero jäisi nollille eli se ei palaisi edes entiselle 1,6 euron tasolle.

Verotus koskee lämmön tuotantoa, esimerkiksi kaukolämpöä. ”Lisäkustannukset meille olisivat yli 40 miljoonaa euroa vuodessa”, sanoo Helsingin energian lämpöliiketoiminnan johtaja Veikko Hokkanen. ”Kaukolämmön hinnassa keskustellaan yli 15 prosentin korotuksesta. Uutisointi [veropäätöksestä] ei ole ollut reilua. On tahallaan unohdettu, että lämmityksen hinnat nousevat aika reippaasti.”

Hallitus ei tiedotuksessaan maininnut kaukolämmöstä mitään vaan laski asumiskuluihin vain sähköverojen korotuksen vaikutuksen.

Kaukolämmön hinnankorotus tuntuu kerrostaloasukkaiden yhtiövastikkeissa, mutta lähinnä ruuhka-Suomessa kuten Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella. Turvekaupungit kuten Oulu, Kuopio, Jyväskylä ja Joensuu säästyisivät verotaakalta. Turvekaupunkien kaukolämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin maakaasua paljon käyttävään Helsinkiin verrattuna jopa puolitoistakertaiset. Maakaasun päästöt kun ovat tuotettua energiaa kohden vain puolet turpeen päästöistä.

Vero poistettiin aikanaan turpeelta kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) esityksestä. Nyt kivihiilen ja maakaasun veron korottaminen avaa aivan uusia näkymiä puun ja etenkin turpeen käytölle rannikolla. Niiden kuljettaminen  maksaa kaksi kolme euroa megawattitunnilta sataa kilometriä kohden. Kannattava kuljetusmatka lisääntyisi kilpailevan polttoaineen veronkorotuksen myötä satoja kilometrejä.

”Turpeen käyttöä varmasti ainakin tutkitaan meilläkin”, sanoo Helsingin energian Hokkanen.

Hallituksen tuore veroehdotus saattaa johtaa monipolttoainevoimaloiden ­in­ves­tointeihin myös rannikolla.  Niistä luodaan mielikuvaa biovoimaloina, mutta ne käyttävät 70–80 prosenttia turvetta, jolloin päästöt ovat 80–90 prosenttia kivihiilivoimalan päästöistä.

Antti Halkka