Myyrät toivat poikasonnen

SARVIPÖLLÖN POIKANEN. Sarvipöllöjä jäi myyrien houkuttelemina paljon talvehtimaan, ja pesintä oli aikainen. Kuva Arto Juvonen.

Eteläisessä Suomessa linjan Kokkola–Pohjois-Karjala eteläpuolella oli viime syksynä ja talvena Metlan professori Heikki Henttosen mukaan myyrien suurin joukkoesiintyminen yli 30 vuoteen.

Myyrähuipusta on puhuttu lähinnä ikävänä asiana, sillä myyrät söivät paljon puutarhakasveja ja puuntaimia. Kuitenkin pöllöille ja esimerkiksi ketuille ravinnon runsaus merkitsi poikasonnea.

Myyräpaljous jäikin elämään ravintoketjun seuraavalle portaalle. Luonnossa on nyt esimerkiksi pöllöjen poikasia enemmän kuin aikoihin.

Dosentti Hannu Pietiäinen Helsingin yliopistosta kertoo Päijät-Hämeen viirupöllöjen aloittaneen pesinnän ennätyksellisen aikaisin ja saaneen 6–8 poikasta pönttöä kohti, mikä sekin on ennätys. Etelärannikon tuntumassa lehtopöllöt saivat tavallista enemmän poikasia – keskimäärin 5,5 poikasta pesää kohti.

Myös lehtopöllöt pesivät normaalia aikaisemmin, sillä tietoja tuli jopa keskitalvella kuoriutuneista poikueista. Omasta lehtopöllön pöntöstäni lähti viisi poikasta viimevuotisen kahden sijasta.

Nuorten pöllöjen totuuden hetki koittaa joskus kevättalven 2010 aikana, jolloin jopa suurin osa niistä saattaa menehtyä. Vanhatkin pöllöt voivat joutua lähtemään reviireiltään ruokaa etsimään.

Etelä- ja Keski-Suomen kettuperheisiin on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Kaarina Kauhalan mukaan syntynyt yksi tai kaksi poikasta keskimääräistä enemmän; normaalisti pentuja syntyy noin viisi.

”Lisäksi pentuja saivat monet naaraat, jotka muuten jättäisivät poikimisen väliin.”

Supikoirien kiima-aikana kevättalvella myyriä oli vielä runsaasti, minkä vuoksi myös ne tekivät tavallista suurempia poikueita. Niinpä Suomen kesässä vilistää nyt paljon ketun ja supikoiran pentuja.

Runsas ja helposti pyydystettävä ravinto sai kaikki pienpedot lisääntymään tavallista tehokkaammin. Esimerkiksi lumikot saivat poikasia myös talvella.

Hyvän lisääntymisen vuoksi pienpetoja onkin nyt kesällä tavallista enemmän. Suuri osa niistä menehtyy kuitenkin viimeistään seuraavan talven aikana, koska myyräkantojen romahdettua ruokaa ei juuri ole tarjolla.

Kauhalan mukaan petojen runsaus voi näkyä myös niiden saaliseläimissä. Kun myyriä ei ole, tavallista useampi linnunpesä tai poikue joutuu petojen suihin.

Näkyvin myyrävuoden kesään jättämä jälki ovat metsätuhot. Heikki Henttonen arvioi, että myyrät ovat tuhonneet täysin tai melkein täysin noin 18 000 hehtaaria taimikoita. Tämän lisäksi pienempiä myyrävahinkoja on käytännössä kaikissa taimikoissa.

KETUNPENNUT. Myyrähuippu merkitsi ketuille iloista pentuvuotta. Kuva Jukka Meriläinen/Kuvaliiteri

Vahingot ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin koskaan ennen. Tuhoja ovat tehneet etenkin pelto- ja metsämyy­rät.

Niiden elintavat selittävät myös tuhojen laajuutta. Metsämyyrä kiipeää helposti monimetrisenkin taimen latvaan ja jyrsii latvasilmun sekä verson ylimmät osat pilalle. Peltomyyrät häärivät maan pinnassa tai vähän sen yläpuolella, missä ne syövät heinien meheviä osia ja kaluavat talvella puunkuoren alla olevaa nilaa eineekseen.

Luonnossa näkeekin nyt taimien monilatvaisuutta sekä ranganvaihtoja. Myyrien tyvestä kaulaamat eli paljaaksi jyrsimät taimet kuolevat, koska yhteys juurista versoon katkeaa.

Myyrät ovat iskeneet metsäpuiden lisäksi myös muualle. Tuhot ovat erityisen pahoja mansikkaviljelmillä. Suonenjoella arvioidaan, että sato voi pienentyä jopa neljänneksellä pelkästään peltomyyrien tuhoamien mansikan versojen vuoksi.

Juha Valste