Suomalaiset painottavat valtion maiden käytössä virkistystä ja luonnonsuojelua

Suomen Luonto teetti elokuun lopussa ja syyskuun alussa Taloustutkimuksella kyselyn valtionmaiden käytöstä. Yhteisten maiden käytön pitäminen virastossa suomalaisten demokaattisessa valvonnassa sai selvän tuen (62 %); virastomallia kannatettiin kaikkialla Suomessa, niin kaupungissa kuin maaseudullakin ja kaikissa ikä- ja tuloryhmissä.

Virkistystä ja luonnonsuojelua haluaa painottaa valtionmaiden käytössä 58 % suomalaisista; nämä arvot saavat talousarvoihin (27 %) nähden kaksinkertaisen suosion.  Näin korkea muiden kuin talousarvojen arvostus  on mielenkiintoista taantuman aikana, mutta toisaaltaluonnon merkitys hyvinvoinnin lähteenä ymmärretään ehkä nyt erityisen hyvin.

Talousarvoja kannattivat vähiten lapsiperheet (20 %) ja 35–49 -vuotiaat (18 %). Valtion maiden vuokraus yhtiölle sai vähiten (20 %) kannatusta Pohjois-Suomessa, missä suurin osa valtion maista on.  

Tutkimukseen vastasi 1002 suomalaista. Taustatietona kerrotiin, että valtion maita on kolmannes Suomesta ja että niiden hallintaa ollaan ehkä siirtämässä yhtiömuotoon.

Antti Halkka

Katso tarkemmat tutkimustulokset täältä.

Metsähallitus pirstaleiksi

Kaksi hehtaaria maata, yli puoli hehtaari vettäkin! Niin paljon omistan maata, merta ja järviä Suomen kansalaisena. Yhteensä meillä on keskisuuren valtion kokoinen alue maaomaisuutta, 90 000 neliökilometriä maata ja 30 000 neliökilometriä vettä.

Omaisuus on ollut turvassa, mutta nyt sille on tapahtumassa jotakin. Kuukausia asian parissa työskennellyt Luonnonsuojeluliitto on erittäin huolestunut.

”Minulle on sanottu, että älä käytä sitä Venäjä-vertausta, mutta käytänpä kuitenkin”, sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. ”Suomalaisten yhteisille maille on käymässä kuin Venäjällä: ne luovutetaan bisnesmiehille.”

Liitolla on meneillään tiedotustilaisuus Suomen valtionmaiden uusjaosta. Liiton luonnonsuojelupäällikkö   Ilpo Kuronen säestää.

”Nyt nähdään, mikä on hallituksessa vihreiden uskottavuus.”

Seuraavan päivän Helsingin Sanomissa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) pitää valtion maiden käyttöön liittyviä Luonnonsuojeluliiton väitteitä ”turhina kauhukuvina”.

Vettäkin Suomen järvien verran

Ovat uhkakuvat oikeita tai eivät, pelissä on paljon. Hallitus on todella päättämässä valtionmaiden tulevasta käytöstä. EU ei pidä valtion liikelaitoksista, jollainen valtion maita nyt hallinnoiva Metsähallituskin on. Ne kun eivät voi mennä konkurssiin. Sellainen on epäreilua kilpailua.

Niinpä valtiovarainministeriössä pohtii nyt työryhmä viiden valtion liikelaitoksen kohtaloa. Yksi niistä on Metsähallitus, joten maiden tulevan käytön ohjaus päätetään ikään kuin sivutuotteena.

Luonnonystävät ovat huolissaan, koska valtionmailla on se Suomi, jonka säilyminen on suomalaiselle luonnonystävälle erityisen tärkeää: kansallispuistot, retkeilyalueet ja valtava määrä valtion yleisiä vesialueita. Valtiolle nämä alueet ovat tärkein monimuotoisuuden suojeluväline, jolle on koko itsenäisyyden aikana kertynyt kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden verkosto. Saamelaisille kyseessä on kotiseutu.

Vettä valtiolla on saman suuruinen ala kuin Suomen järvet yhteensä. Sitä on suurilla järvillä kuten Oulujärvellä, Inarilla ja Saimaalla mutta ennen kaikkea merellä. Valtion vesiomaisuus alkaa maan lounaiskolkkaa lukuun ottamatta vain muutaman kilometrin päässä rannasta.

Voimme itse päättää, minkä osan alueesta haluamme varata retkeilylle, kalastukselle, metsästykselle, metsätaloudelle ja luonnonsuojelulle.

Valtion maat eivät ole pikku juttu.

Vuokralle erillisyhtiöön?

Uhkakuvana on, että valtion maat vuokrataan pitkäaikaisella sopimuksella yhtiöille, jotka aluksi ehkä koostuisivat nykyisestä Metsähallituksesta. Tällöin virkistyksen ja suojelun sananvalta olisi Luonnonsuojeluliiton mielestä suuressa vaarassa.

Monimuotoisuuden suojeluvälineet eli suojelualueet puolestaan jaettaisiin paljolti maakuntaliittojen komennossa oleviin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, ELY:ihin.

Jälkimmäinen uhkakuva paljastuu nopeasti todeksi.

”Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä haluaa, että Metsähallituksen tehtävien hoitaminen aluehallinnossa selvitetään”, sanoo Miliza Vasiljeff valtiovarainministeriöstä.

”Selvitystä ei ole vielä laadittu.”

Metsähallitus on yhden alatyöryhmän aihe. Entisessä Suomessa näin suurta asiaa valmistelisi parlamentaarinen komitea, jossa olisivat esimerkiksi retkeilyjärjestöt, saamelaiset ja luonnonsuojelijat. Nyt asiaa valmistelevassa viisijäsenisessä virkamiestyöryhmässä luonnon intressiä edustaa vain Pirkko Isoviita ympäristöministeriöstä.

”On hullua, että Suomen kolmasosan kohtaloa valmistellaan työryhmän alatyöryhmässä”, sanoo Ilpo Kuronen.

Miliza Vasiljeffin mukaan poliittiset linjaukset asiasta tehdään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ehkä lokakuun alussa.

Pahimmillaan valtiovarainministeriö ehdottaa koko prosessia vetävän Silja Hiironniemen (kesk.) johdolla, että Luontopalvelut hajotetaan ja ympäristöministeriö menettää siten otteen monimuotoisuuden suojelusta.

”Me taistelemme nyt Luontopalvelujen säilymisestä”, sanoo ympäristöministeriön hallintojohtaja Riitta Rainio, muttei voi puhua asiasta enempää ennen kuin ministeri on määritellyt kantansa.

Soitan ympäristöministeri Paula Lehtomäelle (kesk.). Hän vierastaa radikaaleja muutoksia.

”Pidän hyvänä talouspoliittisen ministerivaliokunnan alkuperäistä linjausta, jonka mukaan voidaan yhtiöittää ne toiminnot, joissa ei ole yhteiskunnallisen ohjauksen tarvetta”, hän sanoo.

”Niitä toimintoja on Metsähallituksessa minun mielestäni aika vähän.”

”Meillä on se käsitys ja olemme valmiita sitä tässä yhteydessä puolustamaan, että Luontopalvelut on tällä hetkellä hyvin toimiva ja ulkoisissa arvioinneissa hyvin menestynyt kokonaisuus.”

Lehtomäki ei mielellään lähtisi pilkkomaan tällaista kokonaisuutta.

Antti Halkka