Selkämeren kansallispuisto tulee reikineen
Puistosta tulossa maan suurin aavan meren suojelualue
Selkämeren kansallispuisto saatetaan perustaa jo keväällä. Puisto on venähtänyt vuosien saatossa Merikarvian Ouran saaristosta Kustavin läntisiin saariin asti. Puistohanke käynnistyi 1995 nimellä Raumanmeren kansallispuisto. Tämän kuun alussa valtioneuvosto teki siitä periaatepäätöksen.
Puistorajauksessa on maata vajaat 1600 hehtaaria ja kylävesiä liki 4000 hehtaaria. Valtion merialueita on peräti 100 000 hehtaaria. Rajaukseen mahtuu upeaa saaristo- ja rannikkoluontoa sekä paljon vedenlaista luontoa.
Muun muassa tärkeät kalojen kutupaikat halutaan turvata, sillä alle 15 metrin syvyisiä merialueita havittelevat niin soranottajat kuin tuulivoimarakentajat. Toisaalta puistosta on rajattu pois Kokemäenjoen suisto, missä Metsähallituksen Morenia kaavailee soranottoa.
Uudessa kansallispuistossa eteläinen luonto muuttuu asteittain luonteeltaan pohjoiseksi. Maisemassa näkyy myös ajallinen muutos, kun maa vähittäin kohoaa merestä.
Tavoitteena on suojella saaristomaisemakokonaisuuksia ja ulottaa puisto kaikille niille saarille, jotka ovat natura-suunnitelmassa.
Kustavissa natura-alueita lunastetaan edelleen kansallispuistoksi. Jukka-Pekka Flander ympäristöministeriöstä pitää tärkeänä, että puistorajaus ulotetaan sisäsaarille, koska ulkomerisaarten herkkä luonto ei kestä matkailijoiden aiheuttamaa kulutusta.
Selkämeren kansallispuisto on Satakuntaliiton ykköshanke, ja lisääntyvää luontoturismia odotetaan muun muassa Rauman seudulla.
Vakka-Suomessa tunteet ovat vastakkaiset. Kustavissa, Uudessakaupungissa ja Pyhämaalla puhutaan puiston salavalmistelusta. Metsähallitukselle ei haluta antaa päätäntävaltaa alueella, missä maa- ja metsätalousministeriö kehittää kalastuselinkeinoa.
Vakka-Suomi on maamme vahvimpia kalatalousalueita. Kasvatuskalasta saadaan miljoonatulot, ja sen rinnalla sujuu myös luonnonkalakauppa. Uusikaupunki on vastikään rakentanut huippumodernin kalasataman.
Kalastuspuistohankkeen vetäjä, biologi Petri Rannikko sanoo, että sisäsaaristoon on yhä vaikeampi saada ympäristölupia kalankasvatukselle. Saaristolaiset eivät voi siirtää kasvatusaltaita ulkomerelle, jos vedet rajataan kansallispuiston sisälle.
Kalastaja Seppo Lamberg Pyhämaalta on harmissaan siitä, että kansallispuistossa ei sallita verkoilla käyvien hallien ja merimetsojen hävittämistä kalavesiltä. Hän viittaa kintaalla sille, että puistoselvityksessä kartalla on kolme ”reikää”, missä saa metsästää.
Riitta Vauras


