Uusimmassa lehdessä
Menetetäänkö Vuoden luontokuvan metsä?
Vuoden luontokuvan kuukkelin metsä Virroilla on merkattu avohakkuualueeksi.
- EMÄNTÄ JA ISÄNTÄ. Kuukkeli ja Kari Leo voittivat Vuoden luontokuva -kilpailun. ”Metsän emäntä” -kuvan kuukkeli kuuluu Pirkanmaan viimeisiin.
Kari Leon kuukkelia esittävä Vuoden luontokuva otettiin Metsähallituksen metsässä, joka Suomen Luonnon haltuunsa saaman metsänkäyttöilmoituksen mukaan on keskellä tulevaa avohakkuuta. Ilmoituksessa hakkuuaikaa on marraskuuhun 2011 asti.
Metsä sijaitsee Pirkanmaan Virroilla, Pahalamminvuorella. Virtojen kuukkelipopulaatio on yksi Etelä-Suomen viimeisistä.
Metsähallituksen Länsi-Suomen osastolta vakuutetaan, että metsänkäyttöilmoituksen avohakkuumerkinnästä huolimatta hakkuuta ei ole tulossa?
”Ei ole suunnitelmaa, että se (metsä)hakattaisiin”, rauhoittelee tiiminvetäjä Ilkka Korhonen.
Metsänkäyttöilmoituksessa lukee kuitenkin ”avohakkuu”. Ilkka Korhonen, te siis vakuutatte, että hakkuuta ei ole tulossa?
”Tämä on ihan varmaa tietoa. Siihen ei ole tulossa hakkuuta”, Korhonen vastaa.
Hakkuutarpeet arvioidaan uudelleen kulloisenkin puuntarpeen mukaan. ”Jos ilmoituksen aika umpeutuu, tehdään tarvittaessa uusi. Se on normaali käytäntö”, Korhonen sanoo.
Pahalamminvuoren kuukkelit ovat osa suurempaa populaatiota, johon kuuluvat myös alueen pohjoispuolella sijaitsevan Lakeisvuorenkankaan linnut. Lakeisvuorenkangas rauhoitettiin vastikään.
”Jos nuo metsänkäyttöilmoitukseen merkatut alueet hakataan, Pahalamminvuoren alueelle jää vain kakkos- ja kolmosvaiheen männikköä. Kuukkelien on silloin pakko lähteä”, sanoo vuoden luontokuvan ottaja Leo. Hän on koulutukseltaan metsätalousinsinööri.
Voivatko kuukkelit siirtyä Pahalamminvuorelta johonkin muualle, esimerkiksi Lakeisvuorenkankaalle?
”Tuskin. Siellä reviirit ovat jo varattuja”, Leo kertoo.
”Pahalamminvuori on tärkeä alue kuukkeleille. Se olisi ehdottomasti pitänyt saada mukaan suojeluun”, Leo harmittelee.
”Siellä on hyvävoimainen lähdepopulaatio, jossa kuukkelit ovat lisääntyneet ja saaneet poikasia”, Leo kertoo.
Pitkälle ilman kotimetsää jäävät kuukkelit eivät selviä.
”Ne ovat arkoja ylittämään aukeita ja alttiita petolinnuille.”
Kuukkeli eli ennen koko Etelä-Suomessa. Jäljellä ovat Parikkalan, Virtojen ja Suupohjan esintymät.
Juha Kauppinen
Parikkalan kuukkelit säästyivät
Parikkalan takamailla pesivät Suomen eteläisimmät kuukkelit. Ne ovat luontokuvaaja Hannu Siitosen seurannassa ja suojeluksessa onnistuneet pesinnöissään poikkeuksellisen hyvin: kahden parin pesäpaikoilla on varttunut peräti 46 poikasta vuosina 1994–2009.
Metsät omistava UPM suunnitteli täksi syksyksi hakkuita. Ne olisivat yltäneet kuukkelien reviireille, joista toisen UPM lupasi vuonna 2003 jättää hakkaamatta 30 vuodeksi. Palaverissa 14.10. luonnonsuojelijat ja UPM sopivat, että yhtiö pidättäytyy hakkuista rajojen sisäpuolella. Hannu Siitonen iloitsee rakkaiden kuukkeliensa elinpiirien säilymisestä ainakin toistaiseksi.
”Kotimetsäänsä kiintyneet kuukkelit valmistautuvat nyt rauhassa talveen, ja pesintähän alkaa jo maaliskuussa”.
Kuukkelimetsän kelpuuttavat elinalueekseen myös liito-orava, pohjantikka, pikkusieppo, viiru-, lapin- ja helmipöllö sekä monet muut vanhan metsän lajit. Ympäristöministeriö ei silti myönnä Metso-rahoja yhtiöiden metsien ostoon suojelualueiksi. Viimeiset parit voivat poikasineen pelastaa koko seutukunnan kuukkelien tulevaisuuden.
Pertti Koskimies
