Salametsästys huolestuttaa valtakunnansyyttäjää

kuva Antti Aimo-Koivisto / LEHTIKUVA

Ympäristörikokset tutkitaan aiempaa paremmin, mutta törkeitä metsästysrikoksia vastaan kaivataan tiukempaa lakia.

”Edistyksestä kertoo, että lakiin esitetään lisättäväksi uusi säädös törkeästä metsästysrikoksesta”, kiittelee maan ylin syyttäjä Matti Nissinen, joka aloitti valtakunnansyyttäjänä huhtikuussa. Sitä ennen hän johti Itä-Suomen syyttäjävirastoa.

”Itä-Suomessa oli taannoin iso revohka, jossa näkyi kuinka vakava asia metsästysrikollisuus törkeimmillään on. Se on talousrikollisuutta ja sosiaalisesti erittäin vahingollista, tässäkin tapauksessa terrorisoitiin paikallista väestöä. Ne ovat siis oikeasti törkeitä rikoksia”, Nissinen sanoo.

Vuoden 2005 tapauksessa poliisi tutki suuroperaatiolla useita karhun ja satoja hirven salakaatoja Pohjois-Savossa, Etelä-Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.
Laiton pyynti oli järjestelmällistä, ja lihat myytiin etelän liikkeisiin, ohi kirjanpidon ja eläinlääkäreiden tarkastusten. Karhujen katoamiset huomattiin, ja rikoksista liikkui vuosien ajan huhutietoa, mutta tekijöitä ei saatu kiinni, koska salakaatajat uhkailivat todistajat hiljaisiksi.

Kun poliisi sai pään auki, kaikki tiedossa olleet karhun ja yli sata hirven salakaatoa selvitettiin, mutta tuomioistuimessa moni teko jäi vaille rangaistusta. Valtakunnansyyttäjän virasto on Matti Nissiselle tuttu paikka. Hän toimi siellä aiemmin ympäristörikoksiin erikoistuneena valtionsyyttäjänä, joka patisteli virkamiehiä ottamaan ympäristörikokset vakavasti.

Nyt hän toteaa tyytyväisenä, ettei patistelu mennyt hukkaan.

”Ilmoitusten määrä ympäristörikoksista nousi tuolloin selvästi, ja se on pysynyt samalla tasolla. Eri yhteyksissä, osin itse ajamieni juttujen yhteydessä, olen voinut todeta, että myös ympäristörikosten tutkinta on nykyään asianmukaista”, valtakunnansyyttäjä arvioi.

”Asenteissa on tapahtunut selvä muutos.”

Mikko Niskasaari