Islannin purkaus ei muuta ilmastoa

kuva Marco Fulle

Eyjafjalla-tulivuoren purkaus ei vaikuta ilmastoon. Ilmastovaikutus syntyisi, jos purkaus olisi paljon tähän asti nähtyä suurempi ja nostaisi rikkidioksidia yli kymmenen kilometrin korkeuteen stratosfääriin. 

Sinne jäisi tällöin jopa vuosiksi aerosoleja, jotka heijastaisivat auringonvaloa takaisin avaruuteen.

Näin kävi esimerkiksi Pinatubo-tulivuoren purkauksessa Filippiineillä 1991.

”Maapallon keskilämpötila aleni vielä 1992 0,2–0,3 astetta”, sanoo dosentti Jouni Räisänen Helsingin yliopistosta.

Muutkin suuret trooppiset purkaukset ovat alentaneet maapallon keskilämpötilaa. Euroopan kesälämpötila on ollut keskimääräistä kylmempi jokaisen 400 viime vuoden aikana sattuneen todella suuren purkauksen jälkeen.

Trooppisilla jättipurkauksilla on kuitenkin Euroopassa talvisin myös lämmittävä vaikutus. Ne vaikuttavat ilmakehän kiertoliikkeisiin siten, että länsituulet vallitsevat. Niinpä Suomessa pari jättipurkausten jälkeistä talvea on ollut tavallista lämpimämpiä.

Islannin tulivuorista vain Lakin (purkaus 1783–1784) tiedetään vaikuttaneen laajasti ilmastoon pohjoisella pallonpuoliskolla. Purkaus oli noin 150 kertaa Eyjafjallan nyt koetun tapauksen kokoinen. Noin 122 miljoonaa tonnia rikkidioksidia pääsi ilmakehään. Tämä on enemmän kun ihmisen vuotuiset rikkidioksidipäästöt koko maailmassa (2010 noin sata miljoonaa tonnia).

Ilmastonmuutoksella ja purkauksilla voi olla toinenkin yhteys. Lämpeneminen sulattaa jäätiköitä, ja tällä voi esimerkiksi Islannissa olla purkauksia aktivoiva vaikutus.

Carolina Paglin ja Freysteinn Sigmundssonin pari vuotta siten julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi Vatnajökullin jäätikön oheneminen lisää sulan magman muodostumista jäätikön alla.

”Purkauksia voi olla tulevaisuudessa aiempaa useammin tai niiden voima voi kasvaa”, Sigmundsson sanoo.

”Eyjafjallassa näin ei kuitenkaan ole, koska jäätikkö on jo valmiiksi hyvin ohut.”

Vatnajökullin jää on enimmillään kilometrin paksuista. Sen tulivuoria ovat taulukon Gjálp ja Grímsvötn sekä iso Öraefajökull, jonka purkaus 1362 oli tuhoisa.

Paksun jään peittämiä tulivuoria on myös esimerkiksi Antarktiksella.

Maailman tulivuorista tulee ilmakehään myös hiilidioksidia keskimäärin noin 130 miljoonaa tonnia vuodessa. Määrä on kuitenkin vain puoli prosenttia ihmisen aiheuttamista päästöistä.

Eyjafjallan purkauksessa vapautui alkuun paljon fluoria. Fluori voi olla tuhkan ohella haitaksi laiduntaville elämille suurimman tuhkalaskeuman alueella.

Antti Halkka