Rauduskoivunkirvat valtasivat maan

KUIN ÖLJYÄ. Sade pudotti kirvoja mereen valtavalla alueella Suomen itärajalta Tukholman saaristoon. Kuva Haminan Koivuluodon edustalta.

Vaellus alkoi jo ennen toukokuun puoliväliä: ”Meren pinta oli aivan kirjavanaan kirvoja”, lintuharrastaja Arto Juvonen raportoi helatorstaista Porvoon edustalla. Neljä päivää myöhemmin säätutkat näyttivät Suomen olevan valtavien kirvalauttojen alla. 

Sade pudotti kirvoja maahan ja mereen. Ahvenanmerellä merenpinnan kirvajuovia luultiin ensin öljyksi. Autot ja pihat peittyivät kirvoihin etenkin Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Laji osoittautui rauduskoivunkirvaksi (Euceraphis betulae), joka on tunnettu vaelluksistaan. Vastaava jättivaellus on viimeksi ollut yli 20 vuotta sitten, 1988.

”Laji on Suomessa yleinen ja monille hyvin tuttu, vaikkapa autonsa koivun alle parkkeeraaville, kun he tuskailevat kirvan tuottaman tahmean mesikasteen kanssa”, sanoo soveltavan ekologian professori Jarmo Holopainen Itä-Suomen yliopistosta.

”Tämä kirva ei vaihda isäntäkasvia, eikä sitä pidetä varsinaisena tuholaisena.”

Holopainen kuitenkin huomasi, että kirvat saivat nyt koivun lehtiä nuutumaan, kun niiden imeskely yhdistyi helteeseen.

”Koskaan aiemmin en ole huomannut lajin vioittavan koivua, vaikka se äärettömän runsaana ajoittain esiintyykin.”

Vaikutusta voi olla rauduskoivujen kasvulle, arvioi toinen hyönteisekspertti, dosentti Marko Nieminen.

Tuuli kuljetti jonkin verran myös tuomikirvoja, jotka viljelyksille siirtyessään voivat aiheuttaa tuhoja.

Kirvat tulivat samojen itävirtausten mukana, jotka toivat myös helteet. Koivunkirvat olivat lisääntyneet Venäjän ja Valko-Venäjän koivikoissa.

Holopainen kertoo, että vaelluksissa on kyse siirtoemoparvista. Ne etsivät vaeltamalla uutta asuinsijaa, kun kanta kasvaa lähtöalueella liian tiheäksi. Suomessa ne pyrkivät lisääntymään ja kilpailevat kotimaisten kirvojen kanssa.

Koivukirvat ovat lyhytikäisiä. Toukokuun armadasta ovat nyt jäljellä poikaset eli nymfit: kirvat synnyttävät eläviä poikasia ja lisääntyvät suvullisesti vasta syksyllä. Vaellus lisää kirvojen määrää rauduskoivuissa.

Se myös merkitsee herkullista ravintokohdetta monille leppäkertuille, hämähäkeille, jopa linnuillekin, sillä koivukirva on kirvaksi iso.

Imukärsäkin on puolimillinen! Sen avulla kirva pääsee tehokkaasti käsiksi rauduskoivun lehtien suonistoon.

Antti Halkka /kuva Mika Honkalinna