Suomen Luonto 70 vuotta

 Alkuaikojen Suomen Luonnon vuosikirjoissa korostui luonnonrakkauden ohella vahva luonnontieteellinen ote. Niissä käsiteltiin Etelä-Suomen luonnonpuistojen tarvetta, kivien ja kallioiden suojelua sekä luonnonsuojelua kulttuuritehtävänä. Myös kaupungin ja luonnon suhde askarrutti. Artikkeli Luonnontutkijan Suur-Suomi esitti luonnontieteellisen viileästi, miten pitkälle itään luonto-Suomen rajat ulottuvat.

Vuosikirjaa oli ”kaiken kevättä innolla valmistettu”

”Kohta kesän alkajaisiksi tuli julkisuuteen --- Suomen Luonto 1, jota kaiken kevättä oli innolla valmistettu. Se oli runsaasti kuvitettu ja hyvälle paperille painettu.”

Ensimmäinen numero ilmestyi 1941 ”Moskovan rauhan jälkeiseen raskaaseen ja ankeaan aikaan, jolloin kaikki toivo asetettiin vain uuteen päivään”, kirjoitetaan synnystä keväällä 1942.

Julkaisija Suomen Luonnonsuojeluyhdistys piti sitä siihen asti huomattavimpana saavutuksenaan.

”Julkaisu sai sanomalehdissä erittäin kiittävät arvostelut”, iloittiin.

Talvisodasta oli tuolloin kulunut vähän yli vuosi. Siitä huolimatta jaksettiin kantaa huolta luonnostakin.

”Puhe luonnonsuojelusta saattaa näissä olosuhteissa monen mielestä tuntua tarpeettomalta, jopa yleisen edun vastaiseltakin. Mutta näin ei suinkaan ole asian laita. Luonnonsuojelun merkitys on päinvastoin tullut meille entistä monin verroin ajankohtaisemmaksi”, linjataan vuosikirjassa 1941.

Kakkosnumerossa 1942, sodan taas jatkuessa, pohditaan lisää tätä tänäkin päivänä ajankohtaista teemaa. ”Voimmeko me olla kyllin tarmokkaita saadaksemme kulttuurikeinolla – suuressa mittakaavassa säädetyllä rauhoituksella – pelastetuksi näytteitä kulttuurin omilta varjopuolilta? Emmeköhän me täten rauhoittaisi omaa sukupolveamme siltä tulevien polvien moitteelta, että olemme oikeana ajankohtana laiminlyöneet tämän velvollisuutemme synnyinmaamme luontoa kohtaan?”

Jorma Laurila