Kansanvaellus luontoon

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina v. 1943 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pani toimeen ensimmäisen kevätretkensä yleisölle. Sanomalehdissä kuulutettiin, ttä mukaan saisi tulla kuka tahansa ja viipyä niin kauan kuin halusi. Pääsymaksua ei ollut eikä muitakaan menoja. Pätevien asiantuntijain sanottiin toimivan oppaina. Tämä kaikki oli hyvin houkuttelevaa, ja pääkaupungin luonnonystävät ottivat tarjouksen innokkaasti vastaan. Tähän ja seuraaviin kevään retkiin osallistui kaikkiaan n. 300 henkeä. Näillä kansanvaelluksilla nähtiin paljon ja opittiin ainakin se, ettei luonto ole vain retkeilymaastoa vaan myöskin retkeilyjen päämäärä. Onneksi meillä on vielä aivan Helsingin liepeillä kiintoisia luonnonmaiseman palasia ja vielä on eräs lintuparatiiseistakin: Vanhankaupungin lahti.

Linturetket alkoivat kiertokäynnillä Annebergin vanhassa puistossa. Tutustuttuaan mm. juuri rakenteilla olevaan peipon pesään ja kuunneltuaan hetkisen punarinnan herkkiä säveleitä retkeilijät lähtivät pienempiin ryhmiin jakaantuneina tarkastelemaan Vanhankaupunginlahden lintumaailmaa. Sinisorsat, lapasorsat, tavit, nokikanat, taivaanvuohet, naurulokit ja monet muut vesilinnut ja kahlaajat voittivat itselleen uusia ystäviä. Niityillä tipsutteli keltavästäräkkejä, luhtarantojen yläpuolella esittelivät töyhtöhyypät lentotaituruuttaan, pilvien korkeuksissa julisti kiuru kevään riemukasta sanomaansa ja kaukaa kuului silloin tällöin kuovin luonteenomainen luritus. Muuan vanhahko rouva pettyi muuten suuresti kiurun suhteen, hän oli kuvitellut linnun loistavan kaikissa sateenkaaren väreissä. Mukana oli monia muita, jotka nyt ensi kerran kuulivat esim. leivosen laulavan tai oikeammin sanottuna tiesivät kuulevansa. Juuri tämän tapaista opetusta jakamalla Luonnonsuojeluyhdistys tekee hedelmällistä työtä. Joka oppii luontoa tuntemaan, oppii myös sitä kunnioittamaan ja suojelemaan.

Samana päivänä kokoontui Käpylässä 50–60-henkinen joukko vaeltaakseen yli havumetsäisten kukkulain Vantaankosken vehmaille rannoille. Ihailtiin kallioilla kukkivaa pientä kevätkynsimöä, niityn pientareella kasvavaa käenrieskaa, lehtojen vuokkoja, kiurunkannusta ja harvinaista mukulaleinikkiä (Ranunculus ficaria), lähdepurojen linnunsilmää (Chrysosplenium), kallioseinämän juurella tavattua tesmayrttiä (Adoxa) ja muita kevään kauniita esikoisia. Samalla saatiin tutustua Etelä-Suomen tavallisimpiin metsätyyppeihin. Ihmeteltiin sitä luonnon rikkautta, mikä vielä on säilynyt näin lähellä kaupunkia. Nämä kukka-aarteistot eivät kuitenkaan kestä suurta verotusta. Osanottajien huomiota kiinnitettiin tahdikkaasti siihen seikkaan, että meillä ei ole varaa köyhdyttää kaupunkimme lähiympäristön luontoa viemällä sen kauneimpia kasveja sylittäin kotiin kuihtumaan. Toiselta puolen ei luonnonsuojelun ystävillä ole syytä suhtautua liian jyrkästi siihen kaupunkilaisten luonnolliseen kauneuden ja luonnon kaipuuseen, mikä ilmenee esim. tavallisen pienen kukkavihon ottamisena. Vain ylenmääräistä ja ajattelematonta poimimista vastaan meidän on korotettava äänemme.

Retkeilyjä, joita suosi loistava sää, järjestettiin kaikkiaan viisi, niistä kaksi samanaikaisesti. Toivottavaa on, että tällaisista retkeilyistä tulee yhdistyksen pysyvä toimintamuoto. Havainnollisemmalla ja hauskemmalla tavalla emme voi yleisölle luonnonsuojelun tehtäviä esittää. Ja näytti siltä, että myös osanottajat olivat tyytyväisiä. Oli oikein ilo nähdä vanhojen ja nuorten, miesten ja naisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien henkilöiden yhdessä vaeltavan Luojan luonnossa, ottavan innostuneina vastaan kauniin kevään ja hetkeksi unohtavan sodan ja maailman levottomuuden.