Hanhimiehen haave

kuva Jari Peltomäki

Jorma Pessa on huolissaan. Hän on seurannut metsähanhia 30 vuotta harrastajana, Oulun yliopiston tutkijana ja nyt ylitarkastajana Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa (entinen ympäristökeskus).

Kun hanhimassat huhtikuun puolivälissä palaavat, Pessa odottaa niitä Limingan lakeuksilla Virkkulan lintutornissa.
Pessa on huolissaan, koska hän huomasi jo 1990-luvulla hanhien vähenemisen.

Selvin merkki hiipumisesta on yhtenäisen levinneisyysalueen pieneneminen. ”Levinneisyyden eteläraja siirtyy jatkuvasti pohjoisemmas. Se kulkee nyt Pohjois-Pohjanmaalla.”

Hänen ohella monet muutkin ovat olleet pitkään tyytymättömiä tapaan, jolla maa- ja metsätalousministeriö hoitaa hanhien kannanseurannan – tai jättää sen hoitamatta.

Nyt samaa asiaa ihmettelevät jo metsästäjätkin.Herättäisikö se nuokkuvan ministeriön?

Taantumista jopa ydinalueilla

Levinneisyysalueen kutistumisen lisäksi metsähanhi vähenee myös ydinalueillaan, joita on kaksi. Eteläisempi on Pohjois-Pohjanmaan aapasuovyöhykkeellä Pudasjärvellä, Utajärvellä, Muhoksella, Yli-Iissä ja Kuivaniemellä.

”2000-luvulla ovat vähentyneet selvästi esimerkiksi Pudasjärven ja Ylikiimingin länsiosien hanhet”, Pessa kertoo.

Toinen ydinalue on Lapissa. Se käsittää Kemihaaran suot: Kilpiaavan, Kairanaavan, Lämsänaavan, Sakkala-aavan ja Kokonaavan sekä Sodankylän aavat. Sieltäkin on huolestuttavia merkkejä.

Kilpiaavalla on äskettäin huomattu ”valtava romahdus”. Tämä arvio tulee suoraan riistaväen suusta: sen esittää riistanhoidonneuvoja Urpo Kainulainen Lapin riistanhoitopiiristä. Hänen tietonsa Kilpiaavan parimäärän romahduksesta viime kesän muutamaan pariin vahvistavat monet alueella. ”Kilpiaapa on aivan keskeisintä hanhialuetta, joten se on selvä signaali”, Pessa sanoo.

”On se nyt käsittämätöntä, että tämmöisen arvolajin tilanteen kunnolliseksi selvittämiseksi ei löydy maa- ja metsätalousministeriöltä rahaa”, täräyttää riistapiirin Kainulainen.

”Vastuu on yksiselitteisesti ministeriöllä ja sen ohjaamalla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella (Rktl). Tämän säätää laki”, Pessa säestää.

Hän on tehnyt kaikkensa vaikuttaakseen asiaan. Birdlifen johdolla perustettiin metsähanhityöryhmä vuonna 2002. Tavoitteena oli selvittää hanhien määrä ja kehittää seurantajärjestelmä. Pessan johtama ryhmä lakkautettiin viime vuonna turhautuneissa tunnelmissa.

”Emme pyrkimyksistämme huolimatta saaneet maa- ja metsätalousministeriöltä rahoitusta seurantajärjestelmän kehittämiseen.”

Järjestelmä olisi palvellut lintuväkeä ja metsästäjiä: olisi saatu tietoa, mitä metsähanhelle kuuluu.

Ministeriö hukassa hanhen kanssa

Tyystin ministeriö ei ole metsähanhea hylännyt: se on rahoittanut kaularengastustyötä, jonka avulla on selvitetty talvehtimisalueita ja muuttoreittejä.

Mutta kokonaistilannetta ei ole selvitetty.

”Ryhmämme tavoitteena oli pureutua myös metsästyspaineen vaikutukseen. Ministeriö ei myöntänyt rahaa tähän työhön”, Pessa sanoo.

Onko ministeriö koskaan halunnutkaan selvittää hanhen tilaa? Olisiko kanta paljastunut ikävän pieneksi (arvioiden mukaan 1000–2000 paria)? Ministeriö olisi joutunut suitsimaan metsästystä.

Ministeriön vastuusta muistuttaa myös Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tutkija Veli-Matti Väänänen: ”Hanhikannan hoitoon pitäisi saada lopultakin jotakin tolkkua.”

Väänänen näkee metsähanhen toivon ministeriön kosteikkostrategiassa, jota ministeriö valmistelee. Toiveikkuudelle on katettakin: ”Strategiaa laadittaessa on keskusteltu metsähanhesta”, vahvistaa ministeriön ylitarkastaja Janne Pitkänen. ”Toimenpiteitä tultaneen ehdottamaan.” Hanhien määrää Pitkänen ei kommentoi: ”Kysy Rktl:sta.”

Kysytään. Paljonko hanhia pesii meillä?

”Tutkimuksiin ja seurantaan perustuvaa tietoa ei ole”, vastaa tutkimusprofessori Hannu Pöysä.

Hän vetoaa vaikeakulkuisiin pesimäsoihin. Pessa ei selitystä niele: ”Selvittäminen on resurssikysymys: vaikeaa, muttei mahdotonta.”

”On todennäköistä, että pesimäkannat ovat paikoin taantuneet”, Pöysä aprikoi. Siinä kaikki.

Epätietoisuuden vallitessa metsähanhia ammutaan meillä 5000–8000 joka vuosi. Huippuvuonna 2006 saalis oli yli 11 000 lintua.

”Näistä suurin osa on Venäjältä Suomen kautta Ruotsiin muuttavia hanhia”, sanoo Pessa.

Tilanne on huolestuttava, koska meillä pesivän metsähanhen alalajin (taigametsähanhi, Anser fabalis fabalis) maailmankanta hupenee. Niitä pesii vain Fennoskandiassa ja Venäjän länsiosassa.

Maailmassa 80 000 taigametsähanhea

Leif Nilsson Lundin yliopiston eläinekologian laitokselta on tutkinut hanhia 1970-luvulta.

”1980-luvun lopussa oli huippu. Sen jälkeen (taiga)metsähanhet ovat vähentyneet. Sen näkee esimerkiksi lokakuun hanhisummista”, Nilsson kertoo.

”Talvehtivien hanhien määrä koko Euroopassa on vähentynyt 110 000:sta (1980-luvun lopulta) 80 000:een.” Nilsonin saksalaisen kollegan Thomas Heinicken näkemys on vielä pessimistisempi: ”Taigametsähanhia on jäljellä 65 000.”

Sekä Nilsson että Heinicke korostavat tärkeätä 2000-luvulla tapahtunutta muutosta: yhä suurempi osa päätalvehtimisalueiden linnuista on metsähanhen runsaamman alalajin, tundrametsähanhen (Anser fabalis rossicus), yksilöitä. Meillä pesivä taigan kaunotar vähenee alati, mutta tilalle ilmaantuvien tundrametsähanhien määrän kasvun vuoksi vähenemistä on vaikea mitata. Alalajit on hyvin vaikea erottaa ulkonäöltään.

Tundrametsähanhia talvehtii Euroopassa peräti 600 000 yksilöä. ”Suomessa niitä ei pesi lainkaan, ellei sitten aivan Ylä-Lapissa”, Pessa kertoo.

”Tundrien” laulu ei siis tule täyttämään autioituvia hanhisoitamme.

Valtaosa tundrametsähanhista muuttaa Suomen itäpuolelta mutta joskus myös Suomen yli. Tällöin niitä ammutaan paljon kuten 2006 Kymen riistanhoitopiirin alueella.

Taigametsähanhet taas muuttavat keväällä Pohjanmaan läpi pesimäsoille ja syksyllä takaisin. Hanhestusaika on syksyllä.

”Vaasa–Kajaani-linjan pohjoispuolella ammutut hanhet ovat käytännössä taigametsähanhia.” Niitä ammutaan Suomessa tuhansia.

Meillä ammuttujen lintujen määrä on Pessan mukaan ”hyvin korkea”, vaikka sitä verrattaisiin koko maailman populaatioon (65 000–80 000 lintua). ”Ei millään mittarilla kestävää verotusta”, Pessa toteaa.

”Taigoja” ammutaan myös ainakin Venäjällä ja Ruotsissa. Ei ihme, että niiden määrä vähenee.

kuva Markus Varesvuo

Lapin hanhet ammutaan muutolla

Hanhien ampuminen kuvilta on kasvattanut suosiotaan. Kuvastuksessa hanhen näköiseksi maalattu muovieläin houkuttelee hanhia ammuttavaksi.

”Metsähanhi tulee kuville siinä kuin muutkin hanhet”, kertoo Veli-Matti Väänänen.

”Pohjoisten pesimäsoiden hanhia kuvastetaan paljon muutolla, Pohjanmaan pelloilla”, sanoo Urpo Kainulainen Lapin riistanhoitopiiristä.

Ongelmaa ei näe pelkkiä lukuja katsomalla. On tunnettava hanhien käyttäytymistä: ”Hanhipoikueet lentävät muutolla porukoissa”, Kainulainen kertoo. ”Se tarkoittaa, että tietyn erämaa-alueen koko poikastuotto saatetaan ampua muutolla yhdessä metsästystapahtumassa Pohjanmaalla.”

”Siksi jokin Lapin hanhisuo saattaa autioitua yhtäkkiä tyystin”, Kainulainen kertoo.

Toki pesimäalueillakin ammutaan tuntuva määrä hanhia. Ja juuri tätä Lapin metsästäjät ovat äskettäin heränneet rajoittamaan.

Hanhea pelastetaan pelkosenniemellä

Hanhien vähenemiselle on monia syitä. Sekä Pessa että Väänänen nostavat esille soiden kuivatuksen, mikä ajaa hanhia pohjoisemmaksi. ”Riittävätkö nykyiset suojelusuot ylläpitämään elinvoimaisen hanhikannan? Jäljellä olevat luonnonsuot pitäisi kiireesti suojella”, Pessa sanoo.

Väänäsen mukaan toinen syy on kasvava metsäautotieverkosto: ”Se tuo suot lähemmäs, ja tehostaa metsästystä.”

Muutolla Pohjanmaalla ja Satakunnassa tapahtuva metsästys lienee kiistatta yksi vähenemisen pääsyistä. ”Kuvastus kasvattaa suosiotaan”, Väänänen sanoo.

Syitä on monia, mutta yhtä kaikki, Lapin soilla perinteinen, hyvin arvostettu riistalintu vähenee. Koska ministeriö ei suostu rahoittamaan hanhien laskemista, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa metsästystä omalla päätöksellä.

”Esitimme helmikuussa metsähanhen määräaikaista täysrauhoitusta”, kertoo Pelkosenniemen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, metsästäjä Pekka Nyman. Esityksen mukaan hanhien määrä on vähentynyt alueella kolmannekseen.

Riistanhoitopiiri siunasikin historiallisen rauhoituspäätöksen: ”Hanhia ei Pelkosenniemellä ammuta ensi syksynä”, Kainulainen sanoo.

Kyse on vain yhdestä vuodesta ja pienestä alueesta – mutta Kainulaisen mukaan rauhoitus on ”signaali”. Hän toivoo, että rauhoituksiin rohkaistuttaisiin muuallakin. ”Huoli hanhesta on aito.”

Ja aivan kuin signaalilla olisi ollut jo vaikutustakin. Yleisradion Radio Lappi haastatteli Rktl:n professori Pöysää verkkosivuillaan, kun Pelkosenniemen rauhoituspäätös varmistui. ”(Metsähanhen kohdalla) voisi olla syytä harkita kohtuullisen mittavaa rauhoitushanketta”, Pöysä puhui yhtäkkiä.

Ehkä hanhi saa vielä ansaitsemansa kevään. 

Juha Kauppinen