Helsinki-Vantaa turmellut joen
Suomen Luonto paljastaa glykolin kulkeutumisreitin, jonka Finavia jättää mainitsematta tuoreessa ympäristölupa-hakemuksessaan.
Helsinki-Vantaan kentän päästöt ovat pilanneet Kylmäoja-joen läntisimmän haaran. Lentokoneiden siipien jäänestokäsittelyssä käytetty propyleeniglykoli kulkeutuu sadevesien mukana jokeen ja kuluttaa sieltä hapen.
Kylmäojan läheisyydessä asuu tuhansia ihmisiä. Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Kari Aurimaan mukaan jokivarressa asuvia ihmetyttää, miksi glykolin pistävä hillosipulilemu leijuu joella vielä elokuussakin, vaikka glykolia käytetään kentällä vain loka–huhtikuussa.
Finavian (ent. Ilmailulaitos) mukaan valtaosa siipien käsittelyistä tehdään paikoissa, joista glykolia ei pääse Kylmäojaan, vaan se johdetaan jäteveden puhdistamolle. Vain pieni osa koneista käsitellään paikoissa, joista glykolivesiä menee sadevesijärjestelmään.
Finavian ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen korostaa, että terminaalin edessä olevilta asematasoilta (lentokoneiden parkkipaikoilta) glykolinkeruu on kaikkein tehokkainta: ”Sieltä neste menee Viikkiin jäteveden käsittelyyn.”
Todellisuudessa merkittävä osa asematasojen glykolista ei koskaan päädy Viikkiin, vaan huuhtoutuu pitkin kesää pintavesiin ja lopulta Kylmäojaan. Syynä on epäkohta, jota Finavia ei ole korjannut, vaikka se on ollut tiedossa vuosia.
Talvella glykolivedet menevät kalliotunneliin, josta ne pumpataan jätevesiviemäriin. Huhtikuussa glykolikäsittelyjen loppuessa tunnelin alapään patoluukku avataan; jätevesitunnelista tulee hetkessä sadevesitunneli, joka johtaa suoraan Kylmäojaan. Asia mainitaan ympäristölupahakemuksessa, jonka Finavia toimitti äskettäin Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle.
Sitä hakemuksessa ei kerrota, että tunnelin seinämiin ja pohjalle sekä sakkapesiin jää talven jäljiltä liettynyttä glykolia, jota sadevedet huuhtovat Kylmäojaan. Siksi joki haisee vielä kesälläkin. Tunneliongelmasta mainitsivat Suomen Luonnolle Finavian ympäristöasiantuntija
Elina Kauppila ja rakennusyksikön päällikkö Henri Hansson, joka pitää ongelmaa kiusallisena.
Ympäristösuunnittelija Tuija Hännisen mukaan epäkohta on tunnettu pitkään, vuosia.
”Sen merkittävyys paljastui viime kesän rankkasateiden myötä”, Viinikainen kertoo. Asia aiotaan korjata keväällä.
Nyt paljastetun kulkeutumisreitin ohella Kylmäojaan valuu glykolia rullaavien koneiden siivistä hajakuormituksena (suuruutta Finaviassa ei osata arvioida) sekä ykkös- ja kakkoskiitotien käsittelypaikoilta, joilla ei ole lainkaan jätevesiviemäröintiä. 2002 avatulla kolmoskiitotiellä on suodatussysteemi. Senkään toimintaan ei olla oltu täysin tyytyväisiä; ilmastusta parannellaan parhaillaan.
10 vuotta vanhan ympäristöluvan mukaan kentältä saa kulkeutua glykolia pintavesiin. Suomen ympäristökeskuksen maisema-arkkitehti Jukka Jormolan mukaan ”Finavia syyllistyy silti jätevesipäästöön”.
”Pintavesiin menee myös liukkaudentorjunta-aineita. Tarvittaisiin puhdistuskosteikkoja, joita on esimerkiksi Arlandassa ja Heathrowlla. Tilaa olisi Helsinki-Vantaallakin”, Jormola huomauttaa.
”Uudessa luvassa glykolin kulkeutuminen saatetaan kieltää kokonaan”, sanoo esittelijä Miika Heikkonen Länsi-Suomen ympäristölupavirastosta.
Glykoli on myrkytöntä, mutta kuluttaa vedessä runsaasti happea.
”Kylmäojan läntisen (lähinnä kenttää virtaavan) uoman pohjaeläimistö poikkeaa täysin muista haaroista”, kertoo Maria Tiensuu, joka tekee pro gradu -työtään Kylmäojan pohjaeläimistöstä Helsingin yliopistossa.
”Uomassa on vain pohjaeläimiä, jotka selviytyvät hapettomissa oloissa.”
1930-luvulla Kylmäoja oli taimenjoki. Kari Aurimaan mukaan perimätieto kertoo kalojen hävinneen yhtäkkiä eräänä kesänä 1950–60-lukujen vaihteessa. Helsinki-Vantaa otettiin käyttöön 1952.
teksti Juha Kauppinen / kuva Sari Gustafsson/Lehtikuva


