Miten ruokintaa voisi kohdistaa juuri niille linnuille, joita toivoo ruokintapaikalle saapuviksi - vai voiko? Siitä muutama ajatus blogissa.

Retkikertomus Utön saaresta saa alkunsa.

Kurkien myöhentyvä syysmuutto voi avata hienoja komeiden ja voimakasäänisten kurkien seurantamahdollisuuksia.

Syyskuun ensimmäinen pakkasyö havaittiin vasta Suomessa 15.9. Kuukausi onkin alkanut, jälleen kerran, poikkeuksellisen lämpimänä.

Suomen merikotka on noussut 60 vuodessa sukupuuton partaalta menestykseen. Maakotkan pesimäkanta elpyy hiljalleen. Kiljukotka ja pikkukiljukotka kiertelevät, mutta eivät pesi Suomessa. Ja lisätään tähän ”kalakotka”, sääksi eli kalasääski, vaikka se onkin aivan eri laji kuin kotkat, yksi geneettisesti omaperäisimmistä linnuista. Viroksi sen nimi on kalakotkas.

Oikeudenmukainen ruokamurros vie kohti ruokajärjestelmää, joka mahtuu maapallon kantokyvyn rajoihin. Se turvaa kaikille ihmisille perustarpeet ...

Jos rajuilma ei satunnaisesti pakota alas, kuovisirri muuttaa keväällä tavoittamattoman korkealla, mutta keskikesästä syksyyn tämän kauniin, solakan kahlaajan voi nähdä syysmuutollaan erityisesti Pohjanlahden rannikolla matkalla kohti eteläistä Afrikkaa.

Aiemminkin olen kirjoittanut suulasta, mutta nyt blogi käsittelee erityisesti kysymystä, mistä löytää suulan, pohjoisen Atlantin suurimman merilinnun ja miten pääsee häiritsemättä sopivalle hollille suulia katselemaan?

Retkiraportti Mäntyharjun Kapasaarelta.

Tavilla on monimuotoisuuden itseisarvo ja se on olemukseltaan, väreiltään ja ääneltään sekä ketterän lentonsa ansiosta suuri tunnelman luoja Suomen metsälammilla.

Ihan ensinnä ei tule mieleen, että käki, kukko ja pöllö huutavat Helsingin Koskelan ja Käpylän vaiheilla.

Hailuodossa on perinteisesti kaikki ollut hieman toisin kuin mantereella ja se on hyvä asia. Luontoa, miljöötä ja ympäristöä on arvostettu ja ymmärretty vahvasti.

Mitä kaikkea puutarhasta ja kasvimaalta puskevista kasviksista voisi tehdä? Täältä löydät vinkkejä erityisesti maitohapposäilöntään eli hapattamiseen liittyen. 

Alkukesästä törmäsin Hauholla aika tummaan kettuun. Ketun väritystä miettiessäni pohdin myös ketun suhdetta muuhun luontoon.

Käydään läpi sateisen ja kolean alkukesän aikana vastaantulleita lajeja.

Olen tottunut siihen, että pakoetäisyydeltään kaikkein arimpia lintuja on merihanhi.

Olen rakentanut uuden kotini autiosta nurmikkopihasta pientä monimuotoisuuden keidasta. Sellaista, johon kaikki lajit ovat tervetulleita. Vai ovatko sittenkään? Vesimyyrä sai puutarhurin hyppäämään takajaloilleen, mutta uusi tutkimus voi tarjota lajienvälisen neuvottelun avaimet.

Tässä pari kuvaa kuikasta ja kaakkurista. Kuvista näkyvät selvästi suuremman kuikan ja pienemmän kaakkurin erityispiirteet. Kuikka on lennossa vaiti, kaakkuri huutaa pitkää kaa kaa kaa kakakaka kaaaa huutoaan.

Näin lauletaan lastenlaulussa. Mutta se yllätys on kyllä hieno aikuisellekin.