Toimituksen blogi

Keltiäisten talvikarja

Keltiäiset vievät kirvakarjaansa kiireesti turvaan. Kirvat kuuluvat maan alla muurahaisten kanssa symbioosissa elävään Forda- sukuun. Kuva: Riikka Kaartinen

 
Pihan kevättöitä tehdessä voi tulla vastaan mitä mielenkiintoisimpia puutarhan asukkeja, jos vain osaa katsella ympärille tarkasti. Jokin aika sitten pihallamme oli vuorossa kompostin tyhjennys, minkä seurauksena opin uutta muurahaisten ja kirvojen yhteiselosta.

Lapioin muovista kompostilaatikkoa tyhjäksi, ja lopuksi nostin kompostin pohjan ylös maasta ja kippasin loput kompostit kottikärryyn. Samalla kompostin alta paljastui muurahaispesä.

Kyyristyin katsomaan tarkemmin muurahaisia, ne näyttivät keltiäisiltä: keltaisia melko pieniä muurahaisia, jotka ovat aika hidasliikkeisiä. Niiden pää ja takaruumis olivat pyöreät, mikä tekee niistä söpön näköisiä. Myös viholaiset ovat keltaisia ja niitä tapaa usein maan alta, mutta ne ovat solakampia, ja niiden takaruumis on pidemmän kaksiosaisen ampiaisvyötärön jatkeena. Myös lajien käytös on erilaista. Keltiäiset ovat leppoisia, mutta myös kusiaisina tunnetut viholaiset puolustautuvat hanakasti ja purevat kipeästi.

Muurahaisia tarkemmin katsellessa huomasin pesässä myös kirvoja. Yllättävää! En ollut aikaisemmin löytänyt kirvoja muurahaispesästä. Kirvat olivat vieläpä soman pastellisävyisiä: vaalean sinivihreitä, keltaisia, punaisia ja lähes vitivalkoisia. Jokainen kotipuutarhuri ja luonnossa liikkuja lienee nähnyt muurahaisia hoitamassa kirvoja kasvien lehdillä ja varsilla, mutta nämä kirvat näyttivät asuvan muurahaisten pesässä.

Kiiruhdin sisälle hakemaan kameraa. Onneksi keltiäiset olivat melko hitaita, ja niillä oli kiire pesän uudelleenjärjestelyissä katon yht’äkkiä hävitessä pään päältä. Pulleat, siivettömät kirvat jurottivat paikallaan. Sain kuvata pikkuotuksia rauhassa. Kuvauksen jälkeen asetin kompostin varovasti takaisin paikalleen ja toivoin, että yhteiskunnan elämä palaa pian normaalille raiteilleen.

Lähetin kirvakuvat Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kirvatutkija, intendentti Anders Albrechtille. Albrecht tunnisti kirvat Forda-sukuun kuuluvaksi, ja veikkasi, että laji saattaa olla Forda formicaria. Lajinimi formicaria viittaa muurahaisiin, ja kertoo kirvojen kiinteästä suhteesta muurahaisten kanssa. Varmaa lajimääritystä varten kirvoja olisi pitänyt tutkia tarkemmin mikroskoopilla.

Sitten aloin selvitellä mitä Forda-suvun kirvalajeista tiedetään. Näillä kirvoilla on etelämpänä Euroopassa kaksi sukupolvea, suvullisesti lisääntyvä sekä partenogeneettisesti eli neitseellisesti lisääntyvä sukupolvi, jotka vuorottelevat. Kirvat lisääntyvät neitseellisesti lähes koko kesän, ja ne asuvat maan alla heinien ja ruohojen juurissa kasvinesteitä imien. Kirvat elävät aina kiinteässä suhteessa muurahaisten kanssa, ja niitä ei ole tavattu ollenkaan ilman muurahaiskumppaneita.

Ennen talvea kirvoille syntyy yksi suvullinen sukupolvi. Nämä suvulliset kirvat muodostavat äkämiä, eli eräänlaisia pieniä kasvaimia, joiden sisällä kirvat elävät, pistaasipuiden lehtiin. Kuulostaa eksoottiselta, eipä ole pistaaseja näillä leveyksillä näkynyt.

Meillä pohjoisessa Euroopassa Forda-kirvat ovatkin menettäneet suvullisen lisääntymisen kokonaan, ja ne elävät maan alla muurahaisten kanssa symbioosissa läpi vuoden. Yleensä kirvat löytyvät heinien ja ruohojen juuristoista, missä muurahaiset käyvät niitä hoitamassa. Jos olot ovat otolliset, kirvat saattavat elää muurahaispesän sisällä, missä ne saavat paremman suojan petoja vastaan. Palkkioksi karjanvartijat lypsävät kirvoista mesikastetta. Talvella tosin hinta on kovempi, sillä muurahaiset syövät välillä itse kirvojakin, mutta vain vähän, jotta karja säilyy talven yli.

Uutiset
Näitkö paljon kirvoja? Koivukirvoilla on myöhäinen massaesiintymä

Kirvat olivat kateissa koko kesän, joten pedot ja loisetkaan eivät ehkä runsastuneet.

Vinkit
Suomen tavallisimpia muurahaisia

Suomessa elää 55 luonnonvaraista muurahaislajia. Nyt esittelemme niistä kuusi yleisintä.

Vuodenajat
Lapset kysyvät muurahaisista, tutkija vastaa

Tutkija Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta on seurannut muurahaisia pikkupojasta lähtien. Nyt lapset kysyvät ja tutkija vastaa.