Johanna Mehtola

Toimittaja
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Uusin numero

Suomen Luonto 7/2017

Lähdemme siementen matkaan sivuilla 14–23. Kannen ohdakkeen siemenen kuvasi Taru Rantala/Vastavalo.
MAINOS
Toimituksen blogi

Kukikasta syksyä!

Värikuvakasvio vuodelta 1953. Kuva: Johanna Mehtola

 
Vaikka varsinaiset kesäkuukaudet alkavat olla pian muisto vain, jatkavat monet kasvit vielä kukintaansa. Viileästä ja kosteasta kesästä on ollut se hyöty, että luonto on edelleen varsin vehreää ja elinvoimaista – ja kukikasta.
Kasvit kiinnostavat minua valtavasti ja olenkin pikkuhiljaa opetellut tunnistamaan uusia lajeja kasvioita ja nettiä apuna käyttäen. Kesällä näin Keski-Suomessa järven rannalla oudon, punakukkaisen ja jämäkänoloisen kasvin. Lähetin siitä kuvan kasviasiantuntijallemme Seppo Vuokolle, jolta sain pikaisesti vastauksen: luhtakuusio ja tarkemmin vielä sen alalaji syysluhtakuusio.
En ollut kuullutkaan luhtakuusiosta aiemmin. Kasviota ja nettiä tutkimalla selvisi, että kasvi kuuluu naamakukkaisiin ja se on puoliloinen. Luhtakuusio kun nappaa ravintoaineita naapurikasveiltaan.

Luhtakuusio kuuluu näivekasveihin. Kuva: Johanna Mehtola

 
Kesäiset kävelylenkit venähtivät helposti ajallisesti pitkiksi, sillä kyykistyin tuon tuosta tien tai polun pientareelle katsomaan kasveja tarkemmin: tuossa on käenkukkaa, jonka terälehdet näyttävät siltä kuin ne olisivat halki. Kukan nimi lienee peräisin jossain päin maailmaa samoihin aikoihin ajoittuvasta kasvin kukinnasta ja käen kukunnasta, sillä kukkaa kutsutaan käenkukaksi myös muualla Euroopassa. Minä tosin kuulin ensimmäisen kukkuun jo toukokuun ensimmäisinä päivinä, eikä silloin vielä ollut vielä käenkukasta tietoakaan täällä pohjolassa.

Käenkukan terälehdet ovat neliliuskaisia. Kuva: Johanna Mehtola

 
Käenkukkien vieressä kukoisti dramaattinen musta-apila. Sen keltaiset kukat olivat jo alkaneet tummua.

Musta-apilan keltaiset kukat tummuvat miltei mustiksi. Kuva: Johanna Mehtola

 
Metsän reunasta löytyi taas oudokki, jolle jouduin katsomaan nimen kasviosta: kämmeköihin kuuluva herttakaksikko. Hiirenvirna, aitovirna, kissankello, siankärsämö ja päivänkakkara ansaitsivat myös pienen kumarruksen ja lähemmän tarkastelun. Niissä kun näkee usein upeita hyönteisiä, kuten vaikkapa viherluteen.

Komea viherlude siankärsämön kukalla. Kuva: Johanna Mehtola

 
Vanhoja kasvioppaita on mielenkiintoista ja rentouttavaa selailla, mutta varmasti nopeammin tiedon löytää etsimällä sen netistä. Esimerkiksi Suomen lajitietokeskuksen Laji.fi-sivustolla voi tutustua lajeihin ja niiden levinneisyyteen ja pitää vaikkapa kirjaa omista luontohavainnoista.
Kukkaretkelle ja havaintoja kerryttämään ehtii vieläkin mainiosti!

Vuodenajat
Kesäyön huumaaja

Voimakkaan tuoksunsa vuoksi valkolehdokkia on nimitetty kesäyön kuningattareksi.

Vinkit
Iskelmäkasvio vie musiikin mukana luontoon

Juuri ilmestynyt Iskelmäkasvio paljastaa, kuinka suomalaisissa iskelmissä luonto ja etenkin kasvit ovat vahvasti esillä: Saat multa horsman, se rentun ruusu on...

Vuodenajat
Lumikello kukkii

Helsingin Vallilassa suojaisella sisäpihalla kukkii jo lumikello, samaan aikaan kun kilometrin päässä meren jäällä vielä luistellaan.