Risto Sulkava

Pirteän Pässin puheenjohtaja
Sulkavan havaintovihko -blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Kirjoittaja on retkeillyt lähes kolmessasadassa Suomen kunnassa, mutta pyrkii nyt pysyttelemään Pirteän Pässin kotitanhuvilla, eli Heinäveden seudulla. Havainnot ja luonnonilmiöt ovat kirjoitusten keskiössä, mutta usein mukaan liittyy myös hieman pohdintaa ilmiön taustoista, toisinaan kirjoitukset ovat myös kantaaottavia. Kirjoittaja oli aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Sulkavan havaintovihko

Myöhäinen pöllöilta

Risto Sulkava

Pöllöjen lauluaika on eteläisessä Suomessa jo periaatteessa ohi. Mutta ei näköjään vielä kokonaan. Kuulostelin illan hiljaisuutta pääsiäisenä Heinävedellä.

Auringon laskiessa vislasi varpuspöllö. Ei aktiivisesti, mutta muutaman kerran.  Kilometrin päässä varpuspöllöpaikasta puputteli joka yö helmipöllö. Lieneekö yksin jäänyt koiras kun noin innokkaasti vielä soidinteli. Useimmilla helmipöllöillä on jo varmasti pesintä käynnissä.

Pääsiäisen pyhinä saapuivat kuikat ja kurjet lähijärville ja -soille. Kevätintoa täynnä tuntuivat olevan, kun pimeässäkin huutelivat – yhdessä joutsenten ja pöllöjen kanssa. Kevään ensimmäinen lepakkokin saalisteli lämpimien öiden liikkeelle saamia mittariperhosia.

Varsinainen yllätys oli kuitenkin outo, helmipöllöä huomattavasti hitaampi ja matalampi puhisija; uuh-uhh-uhh…  Lapinpöllö! Pääosin Länsi-Suomessa pöllöjä kuunnelleelle, tapaus oli ihan uutta. Viime kesänä löysin samalta, Suomen luonnonsuojeluliitolle testamentatulta ja suojellulta metsäalueelta, ruokaa kerjäävän lapinpöllön lentokykyisen poikasen. Ja nyt soidinteleva yksilö. Lapinpöllö näyttää siis olevan luonnonsuojelualueen ”vakiokalustoa”. Upea kokemus ja suojelualue!

Toimituksen blogi
Toimituksen blogi
Piha

Asun Helsingin Käpylässä puutalokaksiossa. Kun siellä tipauttaa marmorikuulan lattialle se kierii vastakkaiseen nurkkaan. Ei vaineskaan, mutta melkein. Talot on rakennettu 1920-luvulla. Pian sata vuotta täyttävä miljöö näyttää yhtenäiseltä ja luonnolla on ollut aikaa pesiytyä joka koloon.

Toimituksen blogi