Juha Kauppinen

Vapaa toimittaja
Toimittaja Juha Kauppisen Luontomies-blogissa jaetaan sattumuksia ja tunnelmia kirjanteon varrelta. Kauppinen kirjoittaa reportaasikirjaa luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta Suomessa ja maapallolla. Kirjan tekemistä tukevat apurahoin Koneen Säätiö, Tiedonjulkistamistamisen Neuvottelukunta ja JOKES:in säätiö. Kirjan julkaisee Siltala. Kauppinen on palkittu luonto- ja ympäristötoimittaja, joka on kirjoittanut Suomen Luontoon vuodesta 1999.
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Luontomies

Näin määritetään nuori pohjantikka – tuokio Hangon lintuasemalla

Nuori pohjantikka. Kuvat: Juha Kauppinen

 
”Tikkojen jälkiähän nää suurimmaksi osaksi on!” sanoo rengastaja Aleksi Lehikoinen ja näyttää nokan tekemiä reikiä toisen käden sormissaan. Toisessa kädessä on yksi reikienaiheuttajista, vihaisesti tsäkättävä pohjantikkanaaras, jolle Aleksi asentaa rengasta jalkaan.

On lokakuun loppu Hangon lintuasemalla eli Haliaksella. Asema on legendaarinen, Suomen oloissa hyvin varusteltu. Siellä kerätyistä rengastus- ja muuttotiedoista on tehty myös tieteellisiä julkaisuja, joista monet ovat asemanhoitaja Lehikoisen ja kumppaneiden tekemiä. Päivätöinään Aleksi on akatemiatutkija ja vetää Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon lintututkimusryhmää.

Nyt seisoimme rantakalliolla, niin sanotun latvaverkon vieressä. Haliaksella verkot ovat vakiopaikoissa ja niillä on nimi tai koodi. Latvaverkko on nimensä mukaisesti korkealta lintuja pyydystävä verkko. Se sijaitsee kallioiden kainalossa parin sadan metrin päässä aseman päärakennuksesta kohti Hankoniemen ulointa kärkeä.

”Nuori lintu”, Aleksi sanoo tikasta.

Katselen mustan ja valkoisen kirjavaa lintua, joka kuuluu suosikkeihini. Pohjantikka on riittävän harvalukuinen, ja kohtaamiset jäävät kai siksi mieleen. On se muutenkin myyttinen otus, kanahaukkametsien kolmivarpainen asukki, joka kovertaa pesäkolonsa matalalle, katseen korkeudelle, toisin kuin muut tikat yleensä.

Pohjantikan tuntee maastossa valkoisesta pitkästä juovasta, joka kulkee ylhäältä alas koko selän läpi. Koiraalla on keltainen päälaki. Se puuttuu tältä yksilöltä, joten lintu on naaras. Se on jo päivän neljäs pohjantikka. Niillä on meneillään vaellus. Koko syksynä pohjantikkoja on havaittu Haliaksella kymmeniä.

Mistä tiedät linnun nuoreksi, kysyn.

”Tuosta kontrastista, iphit on kuluneet”, Aleksi vastaa ja näyttää peukalolla tikan siiven päällipuolta.

Nuoren pohjantikan siipi.

 
Siinä erottuvat pienet, keskimmäiset ja isot peitinhöyhenet eli rengastuslangilla iphit.

Pohjantikka on kuoriutunut kesällä pesäkolossaan siivissään poikashöyhenet, jotka ovat heikkolaatuisemmat kuin aikuisen linnun höyhenet.

”Sulkiminen on alkanut loppukesällä. Se alkaa pienistä peitinhöyhenistä ja jatkaa niin pitkälle kuin kerkiää”, Aleksi sanoo.

Tämä yksilö on ehtinyt uusia jo vähän keskimmäisiäkin peitinhöyheniä. Isot ovat kokonaan uusimatta. Sulkimista se jatkaa vasta seuraavana kesänä. Siihen asti linnun tunnistaa siiven kontrastista nuoreksi linnuksi.

”Sulkimattomat poikasajan peitinhöyhenet ovat vaaleammat, uudet taas tummemmat. Siitä tulee kontrasti.”

Kun katsoo tikan siipiä läheltä, uudet pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet tosiaan erottuvat selvästi, ne kiiltävät kuin musta frakki.

Tikka kääntelee päätään. Sen on aika jatkaa matkaansa. Lehikoinen avaa kätensä ja lintu lehahtaa vapauteen, männikköön palatakseen niemen vartta takaisin kohti sisämaata. Meren yli monet tikat eivät mielellään lennä, pohjantikka tuskin koskaan.

Punainen viiva osoittaa uusien ja vanhojen peitinhöyhenten rajan.

Teksti ja kuvat: Juha Kauppinen

Uutiset
Kuuntele piekanan ääninäyte

Ensi vuonna piekananuorisoa voi jälleen liikkua Etelä-Suomessa sankemmin joukoin.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Kolmivarpainen tikka kuusikoiden kätköissä

100 päivää luonnossa -sarja esittelee havaintoja luonnosta 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden ajan. Vaikka pohjantikkaa ei turhan usein näe, sen voi tähän vuodenaikaan tavata kiertelemässä etelän hämyisissä kuusipainanteissa.

Toimituksen blogi