Alice Karlsson

Toimittaja
Kirjoitan, toimitan ja hoidan Kysy luonnosta -kirjeenvaihtoa. Sydäntä lähellä ovat kasvien ja eläinten vuorovaikutus sekä eläinten käyttäytyminen. Uskoisin olevani myös luonnon sitkeä puolustaja ja tulistun luonnon turmelemisesta.
Uusin numero

Suomen Luonto 8/2017

Karpalosuolla käynti kannattaa aina, mekin käymme marjassa lehden sivuilla 30–33. Kannen karpalot kuvasi Pentti Sormunen / Vastavalo.
MAINOS
Toimituksen blogi

Nisäkkäät piilosilla

Bongaa pupu. Nyt on niiden aika. Kuva: raiok / Ikkuna Suomen luontoon

 
Entinen työkaverini käy eläinpuistoissa, eläintarhoissa ja vähintään kerran vuodessa Afrikassa safarilla. Hän haluaa nähdä eläimiä ja tämä tarkoittaa ennen kaikkea nisäkkäitä ja isoja lintuja. Ja parasta onkin painua eläinkeskittymiin, Suomessa esimerkiksi Korkeasaareen, Ranualle tai Ähtäriin, sillä muuten joutuu enimmäkseen tuijottamaan tyhjää maisemaa.

Villieläimen spontaani kohtaaminen Suomessa on hyvin harvinaista. Ei sellaista juuri tavalliselle ihmiselle tapahdu, yleensä näkijänä on lintubongari, luontokuvaaja tai rajamies, miksei metsästäjäkin – ihminen joka harppoo metsään harva se päivä.

Kuluvan vuoden alussa käynnistettiin nisäkkäitten bongauskisa. Ilmoittauduin heti mukaan, sillä minäkin tykkään nähdä eläimiä. Oli kevät ja kaniineita loikki joka paikassa, siitäpä heti ensimmäinen pinna. Sitten napsahti rusakko, kettu ja orava. Työsuhde-etuna pääsin karhujen katselukojulle, josta saatoin kirjata nimiini suden ja karhun ja pian kurkistelin liito-oravan pönttöönkin.

Tämähän sujuu hyvin. Kukaan kisaan osallistuneista ei ollut vielä siihen mennessä nähnyt näitä harvinaisia nisäkkäitä. Olin polleana!

“Kahtiajakautunut tilanne sulla”, huomasi pinnakisan ylipäällikkö. “Kotipihan eläimet vastaan harvinaiset ja uhanalaiset.”

Oikeassa oli, oli pakko lisätä omaehtoista retkeilyä, että pysyy luonnonharrastajan kirjoissa. Hirvi nyt ainakin oli saatava ja metsäkauris. Eikös niitä ole joka tienpätkällä autoja vaanimassa?

Vesiperä tuli. Siilin sentään sain listalleni, joten saldo kitkutti kahdeksaan nisäkkääseen. Kahdeksan nisäkästä! Ja vuosi vetelee jo viimeisiään.

Vähän hävettää, mutta valehtelemaankaan en rupea.

Pitääkö kaikesta kisata? moni ehkä puhisee. Ei pidä, mutta tämä kisa on paitsi harmiton myös salaviisas. Se antaa tietoa, herättää suojeluhalun ja liikuttaa – siis pakottaa pistämään töppöstä toisen eteen.

Toivon pinnakisalle pitkää ikää ja vahvistuvaa asemaa.

Vinkit
Eläinmaailman erilaiset isät

Kahden vanhemman malli ei ole aina normi eläimilläkään.

Uutiset
Nisäkäspinnakisan voittajalla 40 lajia

Koko viime vuoden nisäkäsharrastajat keräsivät pinnoja. Niitä kertyi kaikista luonnonvaraisista nisäkkäistä kautta maan – orava, siili ja rusakko olivat sieltä helpoimmasta päästä, mutta entäpä susi, hilleri tai kontiainen?

Uutiset
Nisäkäspinnoja ropisee

Kuinka monta nisäkäslajia Suomesta voi löytää vuoden aikana? Osallistu nisäkäspinnakisaan!