Risto Sulkava

Pirteän Pässin puheenjohtaja
Sulkavan havaintovihko -blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Kirjoittaja on retkeillyt lähes kolmessasadassa Suomen kunnassa, mutta pyrkii nyt pysyttelemään Pirteän Pässin kotitanhuvilla, eli Heinäveden seudulla. Havainnot ja luonnonilmiöt ovat kirjoitusten keskiössä, mutta usein mukaan liittyy myös hieman pohdintaa ilmiön taustoista, toisinaan kirjoitukset ovat myös kantaaottavia. Kirjoittaja oli aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
Uusin numero

Suomen Luonto 4/2018

Isopunanirppu (Apion frumentarium) on nimestään huolimatta vain neljä milliä pitkä. Kärsäkäsmäisen kuvasi Sami Karjalainen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Sulkavan havaintovihko

Räystäspääskyjen liikkuva koti

Räystäspääskyjen pesänäkymä Kivimo-laivalla. Kuva: Risto Sulkava

 
Pyöräilimme ja laivailimme kesäkuussa Saaristomerta ristiin rastiin. Luontoa tietysti havainnoitiin härmähuhmarjäkälästä merikotkaan. Lintulajeja retkilistaan kertyi lopulta 101. Haahkapoikueita oli ihan mukavasti, mutta muita vesilintuja hämmästyttävän vähän. Merikotkaa saatiin etsiä pitkä tovi, mutta tulihan niitä lopulta vastaan. Parjatut merimetsot eivät millään tavalla silmää häirinneet – kalkittuja saaria on niin harvassa, että edes Velkuan saaristossa niitä ei satunnaisen matkaajan silmiin osunut montaakaan. Saaristomaisemat lappimaisen karuine saarineen ja luotoineen sävähdyttävät aina maakrapua.

Mutta reissun kiinnostavin havainto tuli kotoisesta räystäspääskystä – tästä viime aikoina uhanalaistuneesta, aiemmin joka maalaistalon pesijästä. Räystäspääskyjä saalisteli meren salmissa ja lahdelmissa useilla paikoilla. Havaitut pesät kuitenkin olivat kiinnostavissa paikoissa: reittiliikenteen losseissa ja laivoissa.

Lossien ja laivojen rakenteissa on runsaasti räystäspääskyille sopivia kulmarautoja ja muita ulokkeita. Ja niissä pesiä. Lyhyenmatkan lossissa Vånossa asuttuja rättärin pesiä oli vähintään 15 kappaletta. Lossi seilasi koko ajan edestakaisin parinsadan metrin matkaa. Ja räystäspääskyt saalistivat lossin ympärillä ja aina välillä pujahtivat pesiin ruokkimaan poikasiaan. Poikaset ovat liikkuvassa kodissaan reissanneet jo ennen lentoonlähtöään melkoisen kilometrimäärän.

Vånon lossilla on pääskyemojen ollut aika helppo oppia lossin edestakainen reitti ja löytää pesälleen, olipa lossi kummassa päässä salmea tahansa. Siltikin vaatii lintuemoilta jonkinmoista luottamusta muurata savesta nokallinen kerrallaan pesää alustaan, joka on jatkuvasti eri paikassa. Aika moni muu laji hylkäisi paikan heti ensimmäisen siirtymän alkaessa.

Liikkuvassa pesäpaikassa on myös muita häiriötekijöitä. Monelle lajille jatkuva tärinä ja moottorin ääni olisi liikaa. Seuraavat hylkäisivät pesänsä siinä vaiheessa, kun lossiin ajoramppi rysäytetään alas ja kuorma-auto rymistää lossi keikkuen sisään. Mutta räystäspääskyt ovat oppineet, että tärinä, ryminä ja liike eivät haittaa haudontaa ja poikasten ruokkimista. Ehkä pesärosvot myös pysyvät helpommin poissa lossipesältä.

Lossin vielä ymmärtää, mutta ainakin itselleni todellinen ihmetyksen aihe oli Kustavin Hakkeenpäästä Velkuan Teersaloon liikennöivän yhteyslaivan räystäspääskyt. Tarvittaessa reittiä liikennöivä Kivimo-laiva poikkeaa matkalla myös parissa pikkusaaressa. Laivamatka kestää noin tunnin ja kilometrejä kertyy noin seitsemän, lisäpoikkeamien kanssa kymmenkunta – yhteen suuntaan. Laiva tekee reittinsä vain kerran päivässä kumpaankin suuntaan, eli on välillä Teersalon satamassa pääosan vuorokautta. Ja niin vain laivan komentosillan alla pesi ainakin viisi räystäspääskyparia!

Seurasin pääskysten saalistusta laivan vierellä. Ne todella lensivät koko matkan laivan mukana, koukkaillen välillä kauemmas sivulle ja vähän väliä poikkesivat taas pesällään. Poikaset olivat juhannuksenalusviikolla selvästi jo suuria ja nälkäisiä. Mutta kuinka ihmeessä räystäspääskyemot ovat oppineet tähän? Laiva on pääskyjen mittakaavassa varsin pitkänmatkan siirtyjä. Eikä reittikään ole joka kerralla sama. Minkäänlaista näköyhteyttä satamasta toiseen ei ole.

Toisaalta pääskyjen kannalta on suotuisaa, että voi saalistaa laajalla alueella, lentämättä silti kauas pesältään. Uudet hyönteismaastot tulevat eteen ihan vahingossa, kun vaan pysyttelee näköetäisyydellä pesästään ja osaa pujahtaa sisälle liikkuvaan maaliin. Mahtava sopeuma!

Arkiston aarteita
Arkiston aarteita: Paluu Myrskyluodolle

Myrskyluodon Maija on monelle saariston ystävälle eräänlainen ikoni. Lasse Mårtenson kertoi vuonna 1999 Suomen Luonnolle suhteestaan saaristoon.

Vinkit
Helmet meressä

Kesän kunniaksi tarjoamme retkivinkkejä rannikkomme merellisiin saariin.

Vinkit
Tee räystäspääskylle huopapesä

Pääskyset tulevat Etelä-Suomeen toukokuun alussa. Jos lähimailla ei ole savea, räystäspääskyt eivät hevin asetu taloksi.