Risto Sulkava

Pirteän Pässin puheenjohtaja
Sulkavan havaintovihko -blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Kirjoittaja on retkeillyt lähes kolmessasadassa Suomen kunnassa, mutta pyrkii nyt pysyttelemään Pirteän Pässin kotitanhuvilla, eli Heinäveden seudulla. Havainnot ja luonnonilmiöt ovat kirjoitusten keskiössä, mutta usein mukaan liittyy myös hieman pohdintaa ilmiön taustoista, toisinaan kirjoitukset ovat myös kantaaottavia. Kirjoittaja oli aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
Uusin numero

Suomen Luonto 3/2018

Ilmestyy 29.3. Tutustumme Kuhmossa elävään Tatjana-karhuun. Kannessa on sen pentu Lunak, jonka kuvasi Markus Sirkka.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Sulkavan havaintovihko

Sepelkyyhkyt tammenterhoapajalla

Kuva: Nimimerkki Urpole / Ikkunasuomenluontoon.fi

Tammenterhot ovat haluttua ravintoa monille eläimille. Oravat, pähkinähakki, metsähiiri ja monet muut saavat terhoista energiapitoista syötävää ja varastoivat terhoja myös talvenvaralle. Terhojensyöjiä on kuitenkin enemmän kuin olin kuvitellutkaan.

Pari vuotta sitten huomasin syksyllä Espoon Otaniemessä kymmenien sinisorsien kertyvän Laajalahdelta puiston tammien alle. Tarkempi kiikarointi paljasti, että sorsat kinastelivat maahan pudonneista tammenterhoista. Lättänokalla terhoa ei pysty rikkomaan, mutta se näytti mahtuvan solahtamaan sinisorsan kurkusta kokonaisena. Lopulta useiden sorsien kupu oli pullollaan terhoja, joiden muoto erottui kohoumina höyhenyksen altakin.

Nyt opin toisen ainakin itselleni uuden terhojen käyttäjän; sepelkyyhkyn.

Odottelin bussia pysäkillä, matkalla SLLn hallituksen kokoukseen, kun havahduin tien toisella puolella kasvavassa suurehkossa tammessa tapahtuvaan ”kiehuntaan”. Puussa oli noin viisitoista sepelkyyhkyä. Ne räpistelivät epätyypillisesti heikoilla kärkioksilla, kurkotellen terhoja.

Välillä terho lipesi ja putosi kopsahtaen kävelytien asfaltille. Enemmistö koukkauksista oli kuitenkin onnistuneita ja terho päätyi kokonaisena kupuun.

Näytelmää kesti bussin tuloon saakka. Kyyhkyt taituroivat terhojahdissa kuin kuusitiaiset oksien kärjissä, putoilevien terhojen kopsetta ja lievää nahistelua. Kaikkea sitä oppii.

Toimituksen blogi
Lintukaraoke: Sepelkyyhky

Suomen Luonto julkaisee yhdeksänosaisen Lintukaraoke-sarjan netissä. Lintukaraoke on hauska tapa opetella linnun ääniä – se yhdistää translitterointeja, kuuntelua ja matkimista. Kuinka onnistuu sepelkyyhky? Du-duuh!

Uutiset