Risto Sulkava

Pirteän Pässin puheenjohtaja
Sulkavan havaintovihko -blogissa tarkastellaan ajankohtaisia tai ajattomia luonnonilmiöitä. Kirjoittaja on retkeillyt lähes kolmessasadassa Suomen kunnassa, mutta pyrkii nyt pysyttelemään Pirteän Pässin kotitanhuvilla, eli Heinäveden seudulla. Havainnot ja luonnonilmiöt ovat kirjoitusten keskiössä, mutta usein mukaan liittyy myös hieman pohdintaa ilmiön taustoista, toisinaan kirjoitukset ovat myös kantaaottavia. Kirjoittaja oli aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Sulkavan havaintovihko

Syysmetsä

Kuva: Risto Sulkava

 
Tänä kesänä olin torvisienten suhteen jo luopunut toivosta; liian kylmä kesä, eivät nouse näillä leveysasteilla pintaan lainkaan. Vieraat kuitenkin vinkkasivat, että luonnonsuojelualueen maastossa oli näkynyt jokusia mustatorvisieniä. Vauhdikkaan mutta mukavan loppuviikon päätteeksi päätin pikaisesti käväistä vilkaisemassa sienipaikkaa.

Harpoin pitkin askelin. Ajatukset kiersivät edellisten päivien hommissa. Rouskuja näkyi polunvarressa, jokunen kantarellikin pilkisti, mutta torvisieniä oli vakiopaikalla vai muutama. Taisi tulla tyhjä reissu.

Tinttiparvi sähisi, käpytikka koputti, pyy pyrähti ja muutama etelään suuntaava kulorastas rahisi taivaalla. Ei mitään erikoista siis sielläkään.

Mutta hiljalleen vauhdikas mieli rauhoittui, askel hidastui. Syksyisen metsän kostea ja hiljainen ilmapiiri otti syleilyynsä. Hippiäinenkin pysäytti. Kaunis sulkasammal, kerrassaan viehättävä sadevesipuro… Annoin porokoiran johtaa matkaa hajujensa maailmassa, tervehdin iloisesti töyhtötiaista ja suunnistin palokärjen kutsuun. Oli vain upea metsä.

Metsäpeitto otti minut turvalliseen syleilyynsä. Juuri kun ihastelin hömötiaisen vaatimatonta, aidon suomalaista, olemusta, torvisienten hassuja tötteröjä kuin työntyi maasta ympärilleni. Ja niitä oli paljon! Kun en enää ajatellut sieniä, ne löysivät minut.

Keräsin hitaasti kassillisen, nautin ja ihmettelin. Lopuksi kumarsin ja kiitin – sekä metsää, että Ilmaria, tämän metsän suojeluun saattajaa. Metsä antoi ystävälleen. Kiitos!

Paluumatkalla mieli oli kevyt. Tätä kai kutsutaan luonnon parantavaksi voimaksi.

Kolumnit
Anni Kytömäki
Metsä ei taltu museoksi

Suojeltu metsä ei ole museo, ei entisenlainen eikä nykyaikainen. Metsää ei voi pysäyttää ja pakottaa kuvastamaan ainoastaan menneisyyttä.

Uutiset
Kielletystä sienestä lääkkeeksi

Psilosybiinisienten lääkinnällistä käyttöä on alettu jälleen tutkia. Alustavia ja osin lupaavia tuloksia on saatu muun muassa alkoholismin ja tietyntyyppisten masennusten hoidossa.

Kolumnit
Siemen on kaiken alku

Jos minulle sanotaan ”Suksi kuuseen metsäläinen!”, en suinkaan pahastu. Olen iloinen.