Toimituksen blogi

Talvilintulaskennat paljastavat muutokset linnustossa

Heikki Eriksson ja Jari Laitasalo laskemassa vesilintuja Jomalan Ramsholmilla. Kuva: Kaisa Välimäki

 
Ahvenanmaan jokavuotiset talvilintulaskennat saatiin päätökseen viime perjantaina. Laskennat järjestettiin Ahvenanmaalla jo 51. kertaa, ja vapaaehtoisia laskijoita oli mukana 15.

Luonnontieteellinen keskusmuseo eli Luomus ja BirdLife Suomi ovat järjestäneet lintulaskentoja Suomessa jo 60 vuotta. Vapaaehtoisten laskijoiden työpanos on huikea: laskentakilometrejä on kertynyt yhteensä 400 000, eli yli kymmenen kertaa maapallon ympäri. Lintuja on havaittu yhteensä jopa yli 30 miljoonaa yksilöä.

Ahvenanmaan laskennoissa linnut kirjataan ensin merireitiltä Turusta Maarianhaminaan, ja sen jälkeen Ahvenanmaalta 16:lta noin kymmenen kilometrin mittaiselta maareitiltä.

Lintuja laskemassa ollut Matti Koivula raportoi, että merireitillä muutamat lajit esiintyivät tänä vuonna erityisen runsaina: kyhmyjoutsenia havaittiin suurin määrä tällä vuosikymmenellä, yli 2000 yksilöä, sekä runsaasti myös mm. tukkasotkia, telkkiä, pilkkasiipiä ja isokoskeloita.

Laskennat alkoivat uudenvuodenpäivänä. ”Kaksi ensimmäistä päivää oli hyvää laskentasäätä ja melko vähätuulista, mutta kaksi viimeistä päivää oli tosi kylmää”, kertoo viidettä kertaa Ahvenanmaan laskentoihin osallistunut Kaisa Välimäki.

Välimäki kertoo myös laskijoiden panneen merkille pähkinänakkelin runsastumisen Ahvenanmaan lehdoissa viime vuosina. Pähkinänakkeli on paikkalintu, joka asuttaa reviiriään vuoden ympäri. Lintujen runsastumista kuvaa hyvin niiden ilmestyminen Lemlannin eteläosiin.

Ensimmäinen yksittäinen nakkeli löytyi Apalholmin reitiltä vuonna 2014, ja seuraavana vuonna niitä oli jo kolme. Sen jälkeen lintujen määrä on joka vuosi tuplaantunut: viime vuonna nakkeleita oli kuusi, ja tänä vuonna 12. ”Myös paikalliset ovat pistäneet merkille nakkeleiden runsastumisen”, Välimäki sanoo. Tänä vuonna nakkeleita havaittiin Ahvenanmaalla yhteensä 17.

Maareiteillä havaittiin yhteensä 85 lintulajia, joista runsaimpia lajeja olivat tukkasotka, talitiainen, sinitiainen, keltasirkku ja telkkä. Tyypillisiä määriä enemmän havaittiin myös mm. mustalintuja, uiveloita, tiklejä, ja isokäpylintuja.

Järripeippoja havaittiin tänä vuonna vain 4, ja nokikanoja kaksi. ”Monena vuonna satama-allas on ollut nokikanoja pullollaan”, Välimäki sanoo.

Laskennoissa havaittiin uutena lajina tämän syksyn erikoisuus, poikkeuksellisen runsaana tavattu taigarautiainen. Taustalla tavallinen rautiainen. Kuva: Matti Koivula
Laskennoissa havaittiin uutena lajina tämän syksyn erikoisuus, poikkeuksellisen runsaana tavattu taigarautiainen (vasemmalla). Taustalla tavallinen rautiainen. Kuva: Matti Koivula

Luomus seuraa laskentojen avulla pitkäaikaisia muutoksia talvehtivien lintujen määrissä.

Luomus oli mukana tutkimuksessa joka paljasti, että monien Suomessa tavattavien talvilintujen kannoissa on tapahtunut melko suuria muutoksia viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Toiset lajit ovat runsastuneet leudompien talvien seurauksena, kun taas toiset ovat vähentyneet.

Runsauden muutosten taustalla on sekä ilmaston lämpeneminen, että muutokset lintujen elinympäristössä. Osa muutoksista selittyy sillä, että linnut ovat alkaneet käyttää uusia talvehtimisalueita, vaikka niiden kantojen koossa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Linnut vain siirtyvät uusille alueille.

Runsastuneisiin lajeihin lukeutuvat monet muuttolinnut, jotka leutoina talvina ovat jääneet enenevissä määrin viivyttelemään tai talvehtimaan Suomeen. Näitä lajeja ovat mm. punarinta, mustarastas ja tikli.

Häviäjiin puolestaan kuuluu pohjoisen lajistoa, kuten piekana, hömötiainen ja järripeippo. Myös maatalousympäristön lajit, kuten keltasirkku ja varpunen, ovat taantuneet.

Koska lajien runsauteen vaikuttaa samanaikaisesti sekä ilmasto että muutokset niiden elinympäristössä, on tärkeää tutkia useita runsauteen vaikuttavia tekijöitä samanaikaisesti. Vain näin ymmärretään mitä lintujen runsauden muutosten taustalla piilee.

Vinkit
Tulkaas linnut kakulle!

Katso ohje: Talviruokinnan aloittamista voi juhlistaa pyöräyttämällä ensimmäisille nokkijoille siemen­kakun.

Pääkirjoitus: Tuhannet tummuvat järvet

Totuus on, että teemme koko ajan asioita, jotka heikentävät vesistöjemme tilaa. Usein ajattelemattomuuttamme, toivottavasti.

Mäyrämetsä 2.0

Mäyrämetsä on kaadettu. Istun lohduttomalla raiskiolla kannon nokassa ja mietin, mitä maanomistaja on yli kahdeksankymmentävuotiaan kuusikon paikalle aikonut. Koivikko klapien tuotantoon vai uusi tukkimetsä?