Heikki Vasamies

päätoimittaja
Suomen Luonnon päätoimittaja jota pohdituttavat etenkin eliöyhteisöjen ekologia ja evoluutio. Retkillä tulee tutkittua ja kuvattua kaikkea eteen osuvaa, eniten lintuja ja perhosia.
Uusin numero

Suomen Luonto 7/2017

Lähdemme siementen matkaan sivuilla 14–23. Kannen ohdakkeen siemenen kuvasi Taru Rantala/Vastavalo.
MAINOS
Toimituksen blogi

Vinkkejä pöllöretkelle

Viirupöllö. Kuva: Jaakko Puputti / Havaintokirja

 
Paras aika pöllöjen kuuntelua ajatellen alkaa olla käsillä.

Täällä meillä Espoossa Matinkylän korkeiden talojen katoilla huuteli huuhkaja jo sunnuntaina 15.1. Alueella on ollut vahva rottakanta, ja myös virusepidemiasta toipuva kanipopulaatio alkaa pikku hiljaa vahvistua. Huuhkajalle tämä tietää hyviä saalistusmaita, eikä ole suuri yllätys jos joltakin Matinkylän kerrostalon kattotasanteelta löytyy tänä keväänä huuhkajan pesä.

Urbaanipöllöjen kuuntelu on kuitenkin aika erilaista kuin niiden etsiskely maaseutumaisemasta. Nuoruuden pöllöretkistä on elävimmin jääneet mieleen pakkasessa palelevat varpaat, yöllä haukkuvat koirat, kuuntelujen huono onnistumisprosentti ja ikuinen pohdiskelu siitä, mikä saa pöllöt huutelultuulelle.

Asiasta saattaa nykyään olla jo oikeaa faktatietoakin, mutta minulle on yhä jäänyt mysteeriksi miksi joinakin täydellisen tuntuisina öinä pöllöt ovat hiiren hiljaa. Täytyypä kysyä asiantuntijalta.

”Ei ne pöllöt vaan aina ole sillä tuulella. Linnuilla on ihan niinkuin ihmisilläkin erilaisia fiiliksiä eri aikaan, eikä se välttämättä ole se keli joka laukaisee sen soidinvireen. Joskus niillä on saalistusvire päällä ja sitten toisinaan ne taas hyvin aktiivisesti soidintaa”, arvioi retkiopas ja luontokuvaaja Jari Peltomäki.

Varpuspöllö. Kuva: Irma Kortekallio / Havaintokirja
Varpuspöllö. Kuva: Irma Kortekallio / Havaintokirja

Jonkun verran huuteluaktiivisuuteen vaikuttaa myös lajitoverien esimerkki. ”Jos jonkun reviirin pöllöuros innostuu huutelemaan niin tottakai se innostaa myös muita kuuloetäisyydelllä olevia pöllöjä ääneen”.

Monen pöllölajin esiintyminen ja runsaus on sidoksissa myyrien määrään. Juuri nyt tilanne on otollinen lähes koko eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

myyrat-syksy-2016-203x400

Pohjois-Suomen vaaleanharmaalla alueella myyräkannat ovat niukat. Keski-Lapissa (tummemman harmaa) tavataan vielä paikoin myyriä. Itä- ja Etelä-Suomessa myyräkannat ovat runsaat. Länsi- ja Keski-Suomessa myyriä on kohtalaisesti ja ne ovat runsastumassa 2017. Kartta: LUKE:n myyräseuranta

Myyriä on siis liikkeellä ja sen pitäisi innostaa myös pöllöt huutamaan ja pesimään. Nyt jos koskaan voi pöllöretkellä onnistaa, varsinkin jos pitää mielessä seuraavat vinkit.

Vinkit pöllöjen kuunteluun:

1. Tarkista myyrätilanne
Etelä- ja Itä-Suomessa paras myyrätilanne tällä hetkellä.

2. Lämmin kerrospukeutuminen ja hyvät eväät
Paikalla seistessä ja kuunnellessa tulee helposti kylmä. Kuuma tee tai kahvi auttaa.

3. Suunnittele hyvä reitti
Monipuolisesti metsää, pieniä aukeita ja pakettipeltoja taajamien ulkopuolella.

4. Pysy kaukana liikenteen melusta ja lentoreiteiltä
Lentokoneet ja autot peittävät alleen kaikki luonnonäänet ja kantavat yllättävän kauas.

5. Tyyni ja sateeton yö
Pilvisyys tai pakkanen ei välttämättä haittaa, mutta tuulesta ei tykkää pöllö eikä kuuntelija. Tuuli haittaa myös äänten kuuluvuutta.

6. Parhaiten huhuilijat ovat äänessä ilta- ja aamuyön tunteina, keskiyöllä on hiljaisempaa.
Paras aika saattaa olla hiljainen aamuyö, mutta iltayöstä kuuntelija on pirteämpi. Lyhytkin kierros arki-iltana saattaa tuottaa yllättävän hyvän tuloksen.

7. Vähintään 15 min / paikka
Odota että oman liikkumisesi aiheuttamat äänet vaimenevat ja tilanne rauhoittuu.

Pöllöistämme helmipöllö, viirupöllö ja varpuspöllö ovat metsälajeja, lehtopöllön ja sarvipöllön tapaa usein peltoaukeiden laitamilla ja metsäsaarekkeilla.

Kuuntele pöllöjen ääniä!

Pöllöjen ääniä voit opetella täällä (syötä haluamasi pöllölajin nimi).

Pääkirjoitus: Tuhannet tummuvat järvet

Totuus on, että teemme koko ajan asioita, jotka heikentävät vesistöjemme tilaa. Usein ajattelemattomuuttamme, toivottavasti.

Pääkirjoitus: Valon ja varjon maa

Tänä vuonna kesää on kaivattu enemmän kuin vuosiin. Kolea kevät takatalvineen oli kyllä mielenkiintoista kokea, mutta monelle luonnon asukille viileä kevät oli haastava.

Pääkirjoitus: Harava ja zen

Kesämökillä on kaksi isäntää. Syksyllä kun asu­mus on laitettu talvikuntoon ja auton perävalot loitto­nevat pihatiellä, luonto ottaa mökin huomaansa. Pi­hapiiriin laskeutuva rauha houkuttelee eläimet esiin piiloistaan.