Kategoria: Sulkavan havaintovihko

BlogiSulkavan havaintovihko
Syysmetsä

Tänä kesänä olin torvisienten suhteen jo luopunut toivosta; liian kylmä kesä, eivät nouse näillä leveysasteilla pintaan lainkaan. Vieraat kuitenkin vinkkasivat, että luonnonsuojelualueen maastossa oli näkynyt jokusia mustatorvisieniä. Vauhdikkaan mutta mukavan loppuviikon päätteeksi päätin pikaisesti käväistä vilkaisemassa sienipaikkaa.

BlogiSulkavan havaintovihko
Puro vesiensuojelussa

  Purojen kohtelu on Suomessa ollut kovakouraista ja törkeän välinpitämätöntä. Ei ole juurikaan liioittelua väittää, että Lapin eteläpuolella jokaista puroa on joskus perattu, oikaistu, padottu tai se on lietetty turvemaiden ojitusjätevesillä. Usein kaikkia näitä on tehty yhtä aikaa. Lopputulos on lohduton. Melkein kaikki purotyypit ovat uhanalaisia luontotyyppejä ja monet purojen peruslajitkin ovat vähentyneet. Luonnontilaisten purojen […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Talviunilta herännyt karhu kaatoi hirven

  Kantavan hangen päällä on uutta pehmeää lunta muutama sentti. Jälkikeli on loistava. Auringon noustessa on päästävä suksille. Siitä lähti kevään adrenaliinia erittävin hiihtoretki! Maalis-huhtikuun vaihteen noin kuuden tunnin retken saldona oli 81 lintuyksilöä, 23 lajista. Jälkiä oli 12 kilometrin lenkille jättänyt 16 lajia, noin 40 yksilöä. Mukavat määrät talvisissa olosuhteissa. Mutta päivän tapaus oli […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Jään voima

Vaikka Etelä-Suomessa kevät on jo pitkällä, elää suuri osa Suomea vielä talvea. Järvien jää voi olla lähes metrin paksuinen ja lunta riittää hiihtämiseen.

BlogiSulkavan havaintovihko
Myrkynkylvöä kaupungeissa

Useamman vuoden ajan olen ihmetellyt, että kuinka kaupungeilla on edelleen varaa törsätä veronmaksajien rahaa turhaan myrkynkylvöön. Liikaa rahaa näyttää edelleen olevan. Ainakin pääkaupunkiseudulla kaupungit myrkyttävät systemaattisesti puistoissa käytännössä jokaisen puun-, lyhtypylvään- ja tolpanjuuren. Tuloksena on luonnoton paljas ympyrä pylvään juurella.

BlogiSulkavan havaintovihko
Räystäspääskyjen liikkuva koti

  Pyöräilimme ja laivailimme kesäkuussa Saaristomerta ristiin rastiin. Luontoa tietysti havainnoitiin härmähuhmarjäkälästä merikotkaan. Lintulajeja retkilistaan kertyi lopulta 101. Haahkapoikueita oli ihan mukavasti, mutta muita vesilintuja hämmästyttävän vähän. Merikotkaa saatiin etsiä pitkä tovi, mutta tulihan niitä lopulta vastaan. Parjatut merimetsot eivät millään tavalla silmää häirinneet – kalkittuja saaria on niin harvassa, että edes Velkuan saaristossa niitä […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Rottasota

Ihmisen seuralaisista rotta on ehkä sopeutuvaisin. Se on asettunut kaikkialle minne ihmisetkin. Rotta on hampaitaan myöten ihmisen kaltainen; kaikkiruokainen, kestävä, kekseliäs ja kova lisääntymään. Ja rottia on paljon – myös Suomen kaupungeissa.

BlogiSulkavan havaintovihko
City-haukka

  Kuulin maaliskuulla kanahaukan huutelevan Espoon Tapiolassa. Huhtikuussa haukka huusi jälleen, useampanakin aamuna. Se on selvä merkki reviirin valtauksesta ja pesänrakennuksesta. Päätin etsiä pesän. Haukan metsä on pieni, reilun hehtaarin laikku kaupunkiasutuksen välissä. Se on kuitenkin luontolaadultaan erittäin hieno; jättiläismäisiä kuusia, mäntyjä, koivuja ja haapaakin. Alla pihlajaa, komea mustikanvarvusto ja kevään tullen valkovuokkoja. Liito-oravan papanoita […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Kolmekymmentä vuotta saukkopuroilla

Aloittelin saukkotutkimuksia Keski-Suomessa talvella 1984 – tai kevyemmin jo jokunen vuosi aiemminkin. Saukkojen laskeminen alkoi talvella 1985-86, jolloin ensimmäistä kertaa saatiin tehtyä tutkimusalueen ydinosista varsin tarkka yksilömääräarvio. Silloin alueella eli reilut 15 aikuista ja viisi saukonpentua. Tämän tutkimusalueen ytimen saukkolaskenta on jatkunut nyt 30 vuotta. Alueen saukkokanta on kolminkertaistunut. Sittemmin menetelmäkehitystyö tuotti otosarviointimenetelmän saukkojen määrän […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Pakkasretki

  Huikean hienot värit sävyttävät kirpeän pakkasaamun taivasta. Pitkästä aikaa liikun pidempään reilusti yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Poskipäät nipistelevät, mutta tottuvat pian. Kokemuksesta tiedän, että muutaman päivän jälkeen pakkanen ei tuntuisi enää missään – kunhan vaatetuksessa on riittävästi kerroksia eikä kiirehdi itseään hikeen. Lunta on maassa vain pari hassua senttiä. Käveleminen sujuu joutuisasti. Suuntaan tutulle […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Marraskuun hiljaisuus

Hiljaisuus on ylellisyyttä. Tiedetään, että hiljaisessa metsässä oleilu parantaa. Stressihormonitasot laskevat, verenpaine talttuu ja samalla omat aistit terävöityvät huomaamaan pieniä iloisia asioita, mieli virkistyy. Edistyneet lääkärit määräävät metsäkävelyjä jo Suomessakin. Tehokkaimmillaan hoito on marraskuisessa hämärässä, mieluiten pienessä tihkusateessa ja yksin. Kaupungin hälinä hävittää huomiokyvyn – on pakko sulkea korvat ja silmät, jotta liika ärsykemäärä ei […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Metsäahma

Kevään komein sattumus. Mitä muuta voisi sanoa satumaisesta tuurista, joka kohtasi minua muutama viikko taaksepäin; vastaan jolkkasi keskellä kuusimetsää komea ahma. Satumaisen kohtaamisesta teki myös paikka, välisuomalainen kuusimetsä. Ahma on suurpedoistamme pienin. Ahma tunnetaan tunturien eläjänä, kaikkiruokaisena ja laajalti liikkuvana raadonsyöjänä. Sen näkeminen avoimessa tunturissa olisi monin verroin metsä-Suomea helpompaa. Olen vuosien saatossa kulkenut halki […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Kiirunan mustan pyrstön arvoitus

Joululomalla hiihtelin Pallas-Ylläksen kansallispuiston tunturilakia satumaisen kauniissa pakkaslumiympäristössä. Alhaalla laaksoissa pakkanen paukkui kolmessakymmenessä, mutta ylhäällä tunturissa oli puolet lauhempaa. Tunturikoivikoissa ja suonlaidoilla eteen tupsahti useampiakin riekkoja ja paljakan rajalla eräänä päivänä kaksi kiirunaa. Myös pyitä oli kansallispuiston ikimetsissä yllättävän hyvin.

BlogiSulkavan havaintovihko
Joutsen rehevöitymishaittojen torjujana

Laiturinpäätarkkailu selvitti jo vuosia sitten laulujoutsenen huomattavan merkityksen umpeenkasvavan rannan muokaajana. Parhaillaan naputtelen tekstiä katsellen kahden aikuisen laulujoutsenen ja kuuden poikasen ruokailua Mänttä-Vilppulan Tarjanteen laidan kortteikkoisella rannalla. Viime aikoina joutsenista on kirjoiteltu lähinnä negatiiviseen sävyyn. Ehkä tämä hyötypuoli on unohtunut tai tuntematon monille kirjoittelijoille, joten kerrataanpa hieman taustaa. Vajaa kymmenen vuotta sitten katselin joutsenpoikueen ruokailua […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Kreosoottia pohjavedessä

Pohjavedet ovat korvaamattoman arvokas luonnon tuottama ekosysteemipalvelu. Maaperä suodattaa ja maaperän mikrobit syövät pintavesistä maahan painuvan veden juotavan hyväksi. Pohjavesiä ei lainkaan mukaan saa pilata. Kielto on ehdoton. Todellisuus on kuitenkin toista. Ihminen on pilannut pohjavesiä lukemattomilla paikkakunnilla Suomessakin. Eikä pilaaminen ole päättynyt, vaikka menneiden aikojen välinpitämättömyyttä ei onneksi enää juurikaan tapaa. Pahimpia pohjavesien pilaajia […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Musta lippalakki

Helle piinaa tai hellii. Tämän viikon kanoottireissulla se helli. Kilometrejä Saimaalla kertyi vähemmän, mutta uimatunteja sitten enemmän. Ja hitaasti kiiruhtaen ehti havainnoida suurempia ja pienempiä luonnonihmeitä. Saimaan suurten järvialtaiden vesi on edelleen puhdasta, juotavaa. Puhtauden tuntee jaloissa kun laskeutuu paljasjaloin silokalliota pitkin veteen; jalka pitää kalliolla. Ei onnistu kotivesillä Keski-Suomessa koskaan. Siellä rehevöityminen ja lisääntynyt […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Harajuurten aika

Harajuuri, toiselta nimeltään korallijuuri, on pieni ja melko vaatimattoman näköinen orkidea. Nimensä se on saanut korallimaisesti haralleen haaroittuvasta juuresta. Juurta ei kuitenkaan kannata repiä esille, sillä harajuuri on harvinaistunut elinympäristöjensä vähenemisen myötä. Juuri nyt on oikea aika etsiä tätä piilottelevaa kämmekkää, sillä se kukkiin parhaillaan. Harajuuren kasvupaikka on korpi. Yleensä rinne, jossa valuva vesi ylläpitää […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Maakotka palaa takaisin

Suomen luonnonsuojeluliiton SuoMaa-hankkeessa (www.sll.fi/suomaa) yhtenä tavoitteena on saada maakotka palaamaan Suomenselän – Maanselän vedenjakaja-alueen vakiolajiksi. Tällä kansainvälisesti merkittävällä lajiston levittäytymisen mahdollistavalla vyöhykkeellä on jo nykyäänkin kotkia, mutta hyvin harvakseltaan. Yksi syy kotkien vähyyteen on edelleen jatkuva vaino, salametsästys, joka kohdistuu myös kotkaan. Toinen on riittävän tukevaoksaisten pesäpuiden puute. Nyt kuitenkin näyttää, että SuoMaan kotkien tekopesäprojekti […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Voikukan muisti

Kevät on hienoa aikaa; lehdet puhkeavat, kukat loistavat ja linnut laulavat. Tänään huomio kiinnittyi voikukkiin, näihin kauniisiin ja mukaviin kevätkesän pikkuaurinkoihin, joita jotkut yhä kitkevät pois pihanurmiltaan. Espoon niittyjen voikukat ovat outoja, varrettomia. Maaseudun pellonpientareella voikukan kukka kurottelee parikymmensenttisen, jopa korkeammankin varren päässä. Espoon Silkkiniityn pientareilla voikukat kukkivat jo, mutta maata vasten. Kukkavartta oli keskimäärin […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Kuuden tikkalajin päivät

Tikat ovat kaikille tuttuja. Tavallisin laji, käpytikka, naputtelee käpyjen siemeniä sähköpylväissä ja käy ruokintapaikoilla ahkerasti. Kaikki muut lajit ovatkin vähemmän tavallisia pihoilla ja puutarhoissa ja siksi vähemmän tunnettuja. Osa tikkalajeista on harvinaistunut rajusti, koska vanhoja, lahopuustoa sisältäviä, metsiä ei enää juuri ole. Kuuden tikkalajin näkeminen muutamassa päivässä on poikkeuksellisia – tämä oli elämäni ensimmäinen tikkaputki. […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Myöhäinen pöllöilta

Pöllöjen lauluaika on eteläisessä Suomessa jo periaatteessa ohi. Mutta ei näköjään vielä kokonaan. Kuulostelin illan hiljaisuutta pääsiäisenä Heinävedellä. Auringon laskiessa vislasi varpuspöllö. Ei aktiivisesti, mutta muutaman kerran.  Kilometrin päässä varpuspöllöpaikasta puputteli joka yö helmipöllö. Lieneekö yksin jäänyt koiras kun noin innokkaasti vielä soidinteli. Useimmilla helmipöllöillä on jo varmasti pesintä käynnissä. Pääsiäisen pyhinä saapuivat kuikat ja […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Lumikirppuja ja hippiäisiä

Leudot talvisäät ovat herättäneet monia pikkuotuksia. Lumella – siellä missä lunta vielä on – kömpii hämähäkki ja talvikorento. Ja hetkinen, pienenpienet pilkut hyppivät. Ne ovat hyppyhäntäisiä, niin sanottuja lumikirppuja. Tarkemmin katsottuna niitä on paljon; sentin parin välein, koko metsä täynnä. Pysähdyin etsimään katseellani hippiäisiä, joiden hento piippaus kuului jostakin. Tavallisesti hippiäiset pyrähtelevät latvaoksien kärjissä, suuressa […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Majavan talvityöt

Majavat viettävät leppoisaa talvea pesässään. Pesäluolaa ympäröi puunrungoista ja mudasta kasattu keko. Pakkaset jäädyttävät keon kivikovaksi linnaksi.  Ilmanvaihtoa varten keon huipulla on tuuletusritilä. Sille kohtaa majavat eivät tuo mutaa, vaan ainoastaan ristiinrastiin aseteltuja puunrunkoja ja risuja. Kun nämä jäätyvät molemmilta puolilta kiinni laitoihin, tulee ritilästäkin läpipääsemätön. Majavat ovat turvassa kaikilta ulkopuolisilta pedoilta. Pesästään majavat poikkeavat […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Saukolla tie merijään alle

Luulin tietäneeni saukoista liki kaiken. Mutta ”luulo ei ole tiedon väärti”, ”oppia ikä kaikki” ja muut kliseet perään… Tänään minulle selvisi yksi uusi asia; erilainen saukkojen väylä talvisen merijään alle. Suomessa saukkotutkimus on tehty lähes tyystin sisämaan vesistöillä. Muualla maailmassa taas vain harvalla alueelle on laajasti jäätyviä merialueita – eikä niillä harvoilla ole juurikaan saukkoja. […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Kurjen palelevat jalat

Kurki muuttaa talveksi etelään. Toisinaan yksittäisiä lintuja kuitenkin havaitaan vielä myöhään syksyllä Suomessa. Kuvaparin nuori kurki seikkaili loka-marraskuussa 2013 Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Kuvaparissa nähdään poikkeuksellinen käyttäytymispiirre, jota ainakaan minä en ole aiemmin havainnut tai kuullut kenenkään muunkaan havainneen. Kurki tuli lentäen matalalla noin -15 asteen pakkasessa Keurusselän yli. Kurjen lentoprofiiliin tyypillisesti kuuluvat pitkät jalat olivat […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Kuusenneulasnahikas

Vaikka valkeus peittää pääosan Suomesta, on hyvä muistella hetki syksyä ja sieniä. Sienissä on sekä hyödyllisiä, haitallisia, maukkaita, myrkyllisiä, punaisia, keltaisia, hyväntuoksuisia että löyhkääviä. Kuusenneulasnahikas on sienten aatelia vaikka onkin pieni, hento eikä edes värikäs.

BlogiSulkavan havaintovihko
Hiiripöllön saaliit

Hiiripöllöjen vaellus on ollut ennätyksellisen runsas. Näitä ”taigapöllöjä” on havaittu eteläisessä Suomessa jo tuhansia ja liikkeellä lienee vielä huomattavasti enemmän. Mutta mitä hiiripöllöt täällä syövät? Tässäpä kaksi hieman epätavallista havaintoa Mäntästä, jossa Markku Saarinen seurasi hiiripöllön saalistusta.

BlogiSulkavan havaintovihko
VR:n varikset

Matkasin jälleen kerran junalle. Asemalla huomasin juuri paikalle saapuneen Pendolinon keulalla tapahtuvan kummia. Heti junan pysähdyttyä, keulalle hyppäsi naakka ja pian perässä varis. Mitä ihmettä? On hyvin tunnettua, että västäräkit ja harmaasiepot poimivat autojen keulasta siihen litistyneitä hyönteisiä. Mutta eivät kai junankeulasta niin paljoa hyönteisiä löydä, varislinnut sentään tuon roolin ottaisivat? Varislinnut ovat oppivaisia, älykkäitäkin. […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Sepelkyyhkyt tammenterhoapajalla

Tammenterhot ovat haluttua ravintoa monille eläimille. Oravat, pähkinähakki, metsähiiri ja monet muut saavat terhoista energiapitoista syötävää ja varastoivat terhoja myös talvenvaralle. Terhojensyöjiä on kuitenkin enemmän kuin olin kuvitellutkaan. Pari vuotta sitten huomasin syksyllä Espoon Otaniemessä kymmenien sinisorsien kertyvän Laajalahdelta puiston tammien alle. Tarkempi kiikarointi paljasti, että sorsat kinastelivat maahan pudonneista tammenterhoista. Lättänokalla terhoa ei pysty […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Majavalammella

Majava on Suomen luonnon mahtavin ennallistaja. Majavan patoaltaassa alkaa heti sen syntyessä aivan uusi elämää kuhiseva vaihe. Monimuotoisuus lisääntyy huikeasti. Kanadanserkku on ilmeisesti hieman alkuperäislajiamme, euroopanmajavaa, kovempi patojen rakentaja. Molemmat majavalajimme kuitenkin tekevät patoja ja synnyttävät majavalampia. Kun vesi padon takana nousee, syntyy aiemmin enemmän tai vähemmän kuivalle maalle kosteikko. Vesi irrottaa maaperästä ravinteita. Maakasvit […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Idänhepokatti

Kesällä kuuntelin Heinävedellä konserttia – hepokattien konserttia. Kun kesä jatkuu edelleen, myös konsertti jatkuu yhä. Kyseisen konsertin soittajia ovat idänhepokatit. Idänhepokatti on levittäytynyt Suomeen melko myöhään. Levinneisyysalue rajoittuu nimen mukaisesti itäiseen Suomeen, läntisimmillään suunnilleen Saimaan järvialtaan rannoille. Lajin ääni on kova, viitasirkkalintumainen raksutus. Idänhepokatit raksuttavat jalkojaan usein puissa, pensaissa tai muilla korkeilla paikoilla. Ääni on […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Patoja ojiin

Soiden ennallistamisesta puhutaan ja sitä suojelualueilla tehdäänkin. Enemmänkin soita voisi ennallistaa, sillä epäonnistuneita ojituksia on maassamme vähintään miljoona, ehkä kaksikin miljoonaan hehtaaria. Epäonnistunut merkitsee tässä siis sitä, että puut eivät ole ojituksen jälkeen alkaneet kunnolla kasvaa, eikä niistä soista koskaan synny kannattavaa puuntuottopaikkaa. Mutta miksi ennallistaa? Yksinkertaisesti siksi, että suot ovat keskeinen osa Suomea, maamme […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Pesähakkuita

Lintujen pesimisaikaan tehdyt metsänhakkuut tuhoavat lukemattomia pesiä, liiskaavat munia ja litistävät poikasia. Pikkulintujen pesien tuhoutumista ei voi estää millään muulla kuin jättämällä hakkuut touko-kesäkuussa tekemättä. Eniten pesiä on rehevillä mailla, mutta jokaisessa metsässä ja jokaisessa alkukesän hakkuussa menee varmasti pilalle monen lintuparin vuoden pesimätulos. Yksi vähän isomman linnun, varpushaukan, ikävä tapaus tuli ilmi Keuruun Riihossa […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Lahopuu

Pihassani on Lahopuutarha. Lahoavia puita siellä on ollut ennenkin, mutta viime syksynä toin paikalle muutaman järeän koivutukin ja asettelin ne lahopuukeräytymäksi. Lahopuuta on pihoissa ihan turhan vähän. Sitä on pidetty jotenkin ”rumana” tai merkkinä siitä, että omistaja ei ”hoida” pihaansa. Väärin. Lahopuu on kaunista, lisää pihaan katseltavaa ja keskustelun aiheita. Samalla lahopuu tuottaa pihaan mesipistiäisten […]

BlogiSulkavan havaintovihko
Muurain kypsyi ennätysaikaisin

Suomuuraimet, eli lakat tai hillat kypsyivät tänä vuonna ennätysaikaisin. Keski-Suomessa keräsin ensimmäisen ämpärillisen jo heinäkuun ensimmäisenä päivänä.  Normaali aikataulu on pari viikkoa myöhemmin. Hillasato – käytettäköön tässä nyt hieman pohjoisempaa muuraimen lempinimeä – on muutenkin harvinaislaatuinen. En ole eläissäni nähnyt Keuruun seudun soilla niin paljoa raakileita kuin tänä vuonna oli. Sadosta näytti tulevan käsittämättömän runsas. […]