Räpyläjahdin tulokset (Kesäkisa 2010)

Iloisia uutisia Suomen luonnosta. Sammakoita ja rupikonnia on pienen notkahduksen jälkeen taas runsaasti.

Kesäkisamme osui tänä vuonna nappiin. Suomen Luonto kysyi havaintoja sammakoista ja rupikonnista, ja niitä nähtiinkin. Nuijapäitä oli miljoonittain, sammakon ja rupikonnan poikasia sadoittain ja aikuisiakin niin, että piti varoa minne astuu.

Sammakot ovat lukijoittemme mukaan mieluisia tuttavuuksia. Niiden kehitys kiinnostaa, loikkimista ihastellaan ja niitä jopa silitetään.

Kurnutus kuului eri puolilla maata sammakkolammista jo varhain keväällä, esimerkiksi Hämeenkyrössä 22. huhtikuuta, ja pian sen jälkeen pikkusammakoita liikuskeli kaikkialla keskikesään asti.

Rupikonnien kutu oli kiihkeimmillään toukokuun puolivälissä muun muassa Kangasalalla, jossa Sahalahden Urkonlammella soi satoja könsikkäitä.

Yleinen viesti oli, että 2000-luvun alussa sammakot olivat vähissä, mutta viime vuosina ne ovat taas runsastuneet. Kuluneen kesän hellejakso tuntui suosivan vaihtolämpöisiä. Joillakin paikoilla lämpöä oli liikaakin, sillä eläimet pyrkivät keittiön ovesta sisään vilvoittelemaan.

Kesäkisan mielenkiintoisimpia havaintoja olivat vaellukset, joista oli muutamia kuvauksia. ”Olemme kaksi kertaa päässeet seuraamaan, kuinka sammakot vaeltavat”, Taina Ojanperä Kokkolasta kirjoittaa. ”Edellisellä kerralla pienet sammakot vaelsivat mökkipihamme läpi. Niitä oli satoja. Satoja ihania minisammakoita. Toinen kerta on tältä kesältä. Silloinkin sammakoita meni tien täydeltä, ja kaikilla oli sama suunta.”

Sammakoista ja rupikonnista tuli liki yhtä monta havaintoa, joskin sammakkoja nähtiin selvästi lukumäärältään enemmän.

Teuvalla Etelä-Pohjanmaalla oli sen sijaan vain rupikonnia, jotka myös käyttäytyivät oudosti. ”Parran matkailualueen tekolammessa oli paljon rupikonnia, jotka uivat ihan ihmisen lähelle ja tarrautuivat kiinni jalkoihin ja käsiin eivätkä tahtoneet päästää irti”, Annu Ristimäki kirjoittaa. ”Kun niitä yritti irrottaa, ne pitivät pientä piipittävää ääntä.”

Kuvaukset konnien koosta ulottuivat aivan pikkiriikkisistä ”kananmunan- ja nyrkinkokoisiin”. Olipa joku nähnyt ”lehmänläjänkin” kokoisen rupikonnan.

Isot rupikonnat vaikuttavat erakoilta; niitä nähtiin kutuajan ulkopuolella lähinnä yksinään. Osa rupikonnaraporteistakin jurosi kuin konna itse:

”Tavattu kolme rupikonnaa 24.7.2010 noin klo 23.15 Vikakönkäällä Rovaniemellä”, viesti Henri Taino. ”Rovaniemellä Naarmankairassa Rovajärven ampuma-alueella tapaa rupikonnia”, kirjoittaa puolestaan Oskari Kinnunen.

Rovaniemi olikin pohjoisin rupikonnan havaintopaikka, mutta sammakoita loikki niinkin pohjoisessa kuin Kilpisjärvellä. Havainnon Saanan alarinteiltä teki jyväskyläläinen Joel Rahkonen.

Kesäkisaamme osallistui 67 henkilöä ja havaintoja kertyi 74 paikkakunnalta.

Osallistujien kesken arvottiin 10 Markku Lappalaisen ja Päivi Sirkiän kirjaa Suomalainen sammakkokirja. (Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2009) Onnea voittajille!

Kirjan saivat:

Jaana Elmgren-Salmi, Varkaus
Annu Ristimäki, Helsinki
Tanja Ojanperä, Kokkola
Aimo Viitiö, Janakkala
Tarja-Liisa Luukkanen, Järvenpää
Tommi Ala-Kleme, Loimaa
Antti Tamminen, Helsinki
Ari Kurki, Evitskog
Anja Malm, Imatra
Joni Sundström, Vantaa