Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia. Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 9/2017

Helmipöllön on hyvä torkkua suuren hongan huomassa. Lisää männystä marraskuun Suomen Luonnon sivuilla 14–23. Kansikuvan on ottanut Mika Honkalinna.
MAINOS
100 päivää luonnossa

100 päivää luonnossa: Hippiäinen, pieni kuningas

Syysmuutolla hippiäinen voi osua vaikka pihapihlajaan. Kuvat: Samuli Haapasalo

 
87/100

Hippiäinen on havumetsiemme pienin lintu – ja myös koko Europan pienin. Kauniin kullankeltaisen päälakensa ansiosta hippiäinen on saanut tieteelliseksi nimekseen Regulus regulus eli kuningas; ruotsiksi hippiäinen on kungfågel, kuningaslintu! Virossa sen nimi on põialpoiss, peukaloinen. Se nimi meillä on annettu eri linnulle.

Hippiäisen äänialaltaan hyvin korkea ja nopea, toistuva äänisarja sii sii sii sii paljastaa linnun kuusenoksien kätköistä. Hippiäisen laulu on samaa sävyä, jämptin rytmikäs loru si si siiii, si si siiii, si si siiii, si si sit, jossa paino on pitkällä tavulla. Kun äänen oppi tuntemaan, osuu pieneen hippiäiseen helpommin.

Kuusimetsien pieni kuningas, hippiäinen.

 
Hippiäinen on vikkelä ja touhukas. Se ei rauhoitu koskaan paikoilleen ja ravinnonhaku toki vaatiikin tarmoa. Monasti hippiäinen räpyttelee ravintoa etsiessään kuusen oksien kärjissä kuin kolibri siivet hurjasti viuhtoen.

Osa hippiäisistä talvehtii Suomessa, mutta enemmistö muuttaa talven alta. Muuttokaan ei ole vaaraton. Viisi grammaa painava hippiäinen meren yllä tuulessa kuulostaa hurjalta. Lisäksi hippiäisiä törmää majakoiden valoihin tai kaupunkien isojen lasipintaisten rakennusten seiniin.

Jos on oikein onnekas, hippiäisenkin voi saada käymään tiaisruokintapaikalla. On yksi vilaus kun hippiäinen ilmestyy talille, syö rasvaa muutaman sekunnin ja taas sukeltaa metsän kätköihin.

Syksyisin muutolle lähtevän hippäisen voi nähdä puutarhassakin välilaskulla. Mutta muutoin linnun jäljille pääsee paraiten havu- ja erityisesti kuusimetsissä. Talvella hippiäinen usein liittyy puukiipijän tapaan tiaisparveen.

Nopea pyrähdys puun kyljessä olevalle talille.
100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Pähkinähakki ensilumilla

Suomen eteläisen ja lounaisen rannikon läheisyydessä ja paikoin sisämaassakin kasvaa pähkinäpensaslehtoja, joissa voi tavata hauskan näköisiä pähkinähakkeja.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Hiiripöllön voi nähdä juuri nyt!

Pöllöjen kiintoisasta sukukunnasta hiiripöllö on siitä hauska, että se liikkuu päivällä. Kun hiiripöllöllä lisäksi on pöllöksi aika pitkä pyrstö, vatsassa selvä poikkijuovitus ja se lentää aika suoraviivaisesti, on sitä aiemmin osuvasti kutsuttu myös haukkapöllöksi.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Pikkujoutsen syksyn hijaisuudessa

Tänä vuonna lokakuulla pikkujoutseniin on voinut törmätä ilahduttavan useasti myös mm. Itäisen Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan pelloilla. Pikkujoutsenet muuttavat aikaisempaa useammin myös Suomen kautta.