Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia. Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 9/2017

Helmipöllön on hyvä torkkua suuren hongan huomassa. Lisää männystä marraskuun Suomen Luonnon sivuilla 14–23. Kansikuvan on ottanut Mika Honkalinna.
MAINOS
100 päivää luonnossa

100 päivää luonnossa: Hirvi näkee kulkijan

Hirvet kuvattuna Tenojoen varressa lähellä Nuorgamia talvella 2008. Kuva: Samuli Haapasalo

 
7/100

Olen joskus ihmetellyt, miten niinkin suuri eläin kuin hirvi voi pärjätä kylmän talvemme yli. Paukkuvat pakkaset, paksu hanki – molemmat edelleen idässä ja pohjoisessa – kylmä viima, sateet, jää, lyhyet päivät jne. eivät ole ihan pieniä vastuksia. Vaan hyvinpä pärjää. Hieno, komea eläin. Mutta sen kanta oli sata vuotta sitten metsästetty sukupuuton partaalle, pienimmät arviot jäivät kymmeniin yksilöihin syrjäisimmissä erämaissa. Myös kannan nopea elpyminen kertoo osaltaan hirven sopeutumisesta oloihimme. Metsästä löytyy eine ja metsä antaa suojaa.

Pitkillä jaloillaan hirvi sopeutuu paksuunkin hankeen. Sen ei tarvitse päästä kuopimaan jäkälää hangen läpi. Nuorten puiden ja pensaitten kasvustot ovat helpommin saatavilla ja karva pitää kylmän loitolla. Ainoat uhkat ovat kunnon susilauma, joskus voi karhukin yllättää, siis luonnollista kiertokulkua. Viimeisten vuosikymmenten aikana hirven levinneisyys on noussut yli Tunturi-Lapin ja tunturilaaksojen koivikoita myöten aina Jäämerelle saakka.

Varovainen hiihto- tai kävelylenkki hirvelle sopivassa maastossa voi johtaa sen jäljille. Jos lunta on sen verran, että oppii hirvien oleskelu- ja ruokailupaikat ja kulkureitit, voi päästä tarkkailemaan näitä hienoja eläimiä. Hirvi näkee sinut, vaikket sinä näkisikään sitä!

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Hiiripöllön voi nähdä juuri nyt!

Pöllöjen kiintoisasta sukukunnasta hiiripöllö on siitä hauska, että se liikkuu päivällä. Kun hiiripöllöllä lisäksi on pöllöksi aika pitkä pyrstö, vatsassa selvä poikkijuovitus ja se lentää aika suoraviivaisesti, on sitä aiemmin osuvasti kutsuttu myös haukkapöllöksi.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Hippiäinen, pieni kuningas

Pieni lintu, mutta juhlallinen nimi. Hippiäisen tieteellinen nimi viittaa kuninkaaseen, sillä sen kullankeltaisen päälaen voidaan ajatella kuvastavan kruunua.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Pähkinähakki ensilumilla

Suomen eteläisen ja lounaisen rannikon läheisyydessä ja paikoin sisämaassakin kasvaa pähkinäpensaslehtoja, joissa voi tavata hauskan näköisiä pähkinähakkeja.