Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia. Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
100 päivää luonnossa

100 päivää luonnossa: Joulupukin poro

Porotokan villiä tunnelmaa, Inari. Kuvat: Samuli Haapasalo

 
99/100

Joulupukin poro on puoliksi kesytetty tunturipeura. Kesyyntyminen periytyy jo keskiajan lopulta.

Metsäpeura, Suomen peura taas ilmestyi 1960-luvulla takaisin Itä-Karjalasta Kuhmoon ja vähitellen laajemmallekin. Se on tunturipeuran alalaji. Poron ja metsäpeuran risteytyminen pyritään estämään aidalla poronhoitoalueen etelärajalla. Metsäpeura on siirtoistutettu Kuhmosta myös Suomenselälle.

Tunturissa tuiskuaa ja tuivertaa.

 
Joulupukki ajaa jouluaattona porollaan korvatunturilta kaikkialle Suomeen ja maailmaan. Vain silloin, kun lumentulo on myöhässä, joulupukki käyttää muita kulkuneuvoja. Tietoja siitäkin on, että joulupukin poro osaisi lentää revontulien alla taivaalla. Sitä en ole päässyt kuvaamaan. Maailman lasten on joka tapauksessa saatava lahjansa ajoissa. Apuna joulupukilla on toki suuri tonttulauma.

Kesäisin porot syövät mm. heinäkasveja, keväällä kuivaa ja kesällä vihantaa, mutta talvisin ne ovat riippuvaisia jäkälästä, jota ne kaivavat jopa metrisen lumen alta. Talven olosuhteet vaikuttavat paljon porojen pärjäämiseen. Nykyään poroja myös ruokitaan talvella, sillä jäkälämaat ovat varsin kuluneita. Ruokintaa tarvitaan myös, jos hanki jäätyy kovaksi.

Metsä antaa poroille suojaa ja ruokamaita.

 
Kuvissa voi katsoa porojen talvista elämää, josta ei puutu tuulta, ei tuiskua. Poro on kuitenkin sopeutunut hyvin vaativiin pohjoisen olosuhteisiin. Sen lämmin turkki ilmataskuineen on omiaan ankarassa ilmastossa. Porot voivat myös uida saariin. Aiemmin oli hurja, valloittava näytelmä, kun suuria porotokkia paimennettiin rajattomalla pohjoiskalotilla kesälaitumille Jäämeren rannikon saarille. Nyt se on vähäisempää.

Kuvissa on myös yksi tunturi, jätän sen salaiseksi, sillä enhän voi lähemmin paljastaa myöskään joulupukin kotipaikkaa Korvatunturilla.

Porot, tunturipeuran puoliksi kesyyntyneet jälkeläiset, kuuluvat tuntureiden maisemaan.

 
100 päivää luonnossa toivottaa kaikille lukijoilleen Riemukasta joulujuhlaa!

Seuraava ja samalla 100:s juttu ilmestyy joulun ja uuden vuoden välissä torstaina 28.12.2017.

Ja muistakaapa, että samalta kirjoittajalta ja kuvaajalta eli Samuli Haapasalolta aloittaa vuoden 2018 alusta uusi joka tiistai julkaistava blogi kuvineen nimellä Linturetkellä.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Karujen tunturihuippujen kiiruna

Kiiruna menestyy kaikkein karuimmissa ja kylmimmissä olosuhteissa yli pohjoisen kaamoksen.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Ilo ja huoli luonnosta

Tämä on Suomen juhlavuoden viimeinen eli sadas "100 päivää luonnossa" blogi.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Sataman talvilinnut

Varanginvuonolla, Ruijassa kohtaavat puuton tundra ja ääretön meri, Pohjoinen Jäämeri.