86/100

Suuri, komea nokka tekee pähkinähakin suorastaan etupainoiseksi, varsinkin kun kupuun voi ahdata ison lastin pähkinöitä talvikätköihin vieltäväksi. Myös voimakkaasti siivillä lyövä lentotyyli on hakille tyypillistä.

Mutta ihmellisintä on suklaanruskea päälaki ja koko höyhenpeiton kauniin ruskea väritys ja ihanat valkoiset täpläkirjailut, kuin pitsit, niin selässä kuin vatsassa. Mustat pyrstö ja siivenkärjet sekä lumenvalkoisen loistava alaperä ja pyrstön kärki antavat lisäilmettä tälle närhen kokoiselle, poikkeuksellisen kauniille, omanlaiselleen varislinnulle.

Nämä kuvat ovat viime perjantailta Sipoosta, kolmen päivän takaa, kun runsas ensilumi kirjasi päiväksi pariksi maiseman. Suomen eteläisen ja lounaisen rannikon läheisyydestä ja paikoin sisämaassakin kasvaa pähkinäpensaslehtoja. Niiden vaiheilta nämä hauskan näköiset veijarit voi löytää. Pähkinät ovat niiden herkkua myös ruokintapaikalla. Kokonaisina ne heittävät ne kupuunsa.

Kun on hyvä ruokapaikka tiedossa, metsän pähkinähakkeja kokoontuu yhteen useampikin.

 
Aika ajoin Siperian taigametsien alalajin pähkinähakit lähtevät suurin joukoin vaellukselle länteen ja lounaaseen. Vaellukset alkavat usein jo keskikesällä ja jatkuvat alkusyksyyn. Silloin pähkinähakkeja saattaa nähdä kaikkialla.

Rannikolla hakit pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttelemään meren ylitystä. Niinpä parvet vaeltavat monasti myös kohti koillista pitkin Pohjanmaan rannikkoa. Minusta tuli pähkinähakkifani – näitä suosikkilintuja on monia – kun poikavuosinani retkikavereiden kanssa Kalajoen kahlaajarannoilla seurasimme myös hakkien suurta vaellusta.

Ja vielä kolmas mahdollisuus kohdata pähkinähakki on tähyillä syksyisin sembramäntyjä pihoissa ja puistoissa. Vaikka erityistä vaellustakaan ei olisi, yksittäisetkin pähkinähakit löytää usein juuri isokäpyisistä sembramännyistä.

Hakit ovat tyypillisesti varsin pelottomia hiljaa liikkuvaan retkeilijän suhteen ja siksi niitä voi päästä tarkkailemaan varsin läheltä. Tyypillisin pähkinähakin ääni on venähtävä, äänialaltaan aika matala, kuivakka, usein muutamaan kertaan toistettu kraaaaaa, närhen rääkäisyä hennompi. Äänestä hakin läsnäolon metsässä usein ensin huomaakin.

Pähkinälehdot ja niihin liittyvät kuusivaltaiset metsät ovat pähkinähakin parasta biotooppia.

100 päivää luonnossapähkinähakkiSuomi 100

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.