Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
Pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuvaa mielellään lintuja ympäristössään sekä niiden kevät- ja syysmuuttoa, maisemia, miljöitä ja tunnelmia. Julkaisee havaintojaan luonnosta Suomi 100 -juhlavuoden ajan. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2017

Suuri kesänumero! Kannen päivänkakkarat kuvasi Pentti Sormunen/Vastavalo. Tässä numerossa tutkimme kiehtovaa kesäluontoa. Tule mukaan!
MAINOS
100 päivää luonnossa

100 päivää luonnossa: Tuonelan lintu

Muutolta tippunut, väsähtänyt mustahaikara, "tuonenkurki" Tallinna-Haapasalun tien varressa 10.4.2011. Lintua näkee harvoin näin arkisesti avoimessa maastossa, vaan se lymyilee suurilla metsäalueilla ja kosteikoissa. Kuva: Samuli Haapasalo

 
33/100
 
Otsikon nimi on johdettu viron kielen nimestä must toonekurg. Tämän jutun tuonelan lintu on mustahaikara. Tuonen lintu ei kuitenkaan ole musta. Sen höyhenistö ja sulat ovat vihertävän mustat ja sopivassa valossa puvussa erottuu myös kauniin violettia sävyä. Silmän ympärys, nokka ja pitkät jalat ovat suorastaan räikeän punaiset.
 
Hienon mahdollisuuden tutustua tähän lintuun tarjoaa nettikamera ilmaisessa virolaisessa nettipalvelussa.
 
Osuin näkemään mustahaikarakoiraan 6.4.2017 kantamassa sammalia pesälle ison tukon nokassaan. Liekö samalla aivastellut muuttomatkan flunssaa vai sammalen pölyä. Myöhemmin se rakensi risuseppeleen ympäri ison pesän. En tiedä, onko pariskunta aikanaan rakentanut pesän pohjan, vai oliko sitä autettu sopivalla pesäalustalla. 

Koiraalla on molemmissa jaloissaan rengas ja vielä pieni radiolähetin selässään. Toivottavasti lähettimellä on saatu paljon tietoa linnun muuttomatkasta ja talvehtimisesta ja saadaan edelleen pesimäaikaisesta liikkumisesta. Tieto pesimäalueella on kiintoisa mm. ravinnonhankinnan kannalta.
 
Opin pesältä edestakaisen, hinkuvan, aika korkean, mutta varmaankin riittävästi kantavan soidinhuutosarjan, jota koiras aika ajoin toisti. Muutaman päivän kuluttua 10.6. naaras, joka yleensäkin saapuu muutolta vähän koiraan jälkeen, ilmestyi pesälle. Koiras oli suorinut kaularöyhelön tyylikkään pöyheäksi ja levitti pyrstösulat kauniiksi viuhkaksi. Myös naaras pörhisteli rintaröyhelöään. Yhdessä jatkettiin pesänrakennusta.
 
Osuin näkemään parittelun. Aikansa seisoskeltuaan linnut lähtivät kävelemään peräjälkeen ympäri pesää. Enintään kolme kierrosta siinä meni kun koiras kiirehti naaraan selkään. Koiraan siivet viuhuivat, lintujen kaulat ja nokat hankautuivat lähekkäin, nokat kolisivat äänekkäästi toisiinsa ja linnut parittelivat. Parittelu kesti noin 10 sekuntia ja päättyy pariin vinkuvaan huutoon. Seurusteluun näyttää kuuluvan myös toisen höyhenpuvun putsaamista erityisesti vaikeasti tavoitettavilta kohdilta, ehkäpä siinä joku kirppukin saa kyytiä. Parittelu toistui jo tunnin päästä.
 
Naaras munii ehkäpä 3 tai 4 munaa. Ensimmäinen ilmestyi pesään toisen pääsiäispäivän aamuna 17.4.2017; toisen näin keskiviikkoaamuna 19.4. Isojen lintujen tapaan musta tuonenkurki aloittaa hautomisen heti ensimmäisestä munasta. Niinpä poikaset kuoriutuvat eri aikoina. Haudonta- ja pesäpoikasaika ovat pitkät. Toivottavasti kaikki onnistuu ja linnut löytävät harvenevista kosteikoista riittävästi ruokaa poikasilleen. Pesinnän etenemistä voi käydä seuraamaan! 

Mustahaikara, musta tuonenkurki on käynyt Virossakin entistä harvinaisemmaksi. Se elää suurilla syrjäisillä metsämailla puolen sataa paria eikä sitä ole helppo havaita. Sen pesinnän suojelemiseksi on lainsäädännössä asetettu suojeluvyöhyke, jolle ei pesimäaikana saa lainkaan kulkea.
 
Vaikka pesäkamera näyttää lähinnä männikköä, parin pesimäympäristö on hyvin monipuolinen. Näin päättelen kameran kautta kuuluvista linnuista. Metsäviklo päivin ja taivaanvuohi hämärissä pitää soidintaan. Myös harmaahaikara huutelee karheuksia taustalla. Kulorastas, kuusi- ja töyhtötiainen, puukiipijä, hippiäinen, peukaloinen ja peippo viittaavat monipuoliseen metsään. Kurkikin töräyttelee taustalta ja kerran osui korviin laulujoutsenen toitotusta. Varpuspöllö viheltelee illan hämärässä aivan lähellä, mitenkähän tiaiset pärjäävät! Mielikuvituksessani näen pesän lähellä kosteikon, monipuolista aluskasvillisuutta, puron ja myös vanhaa metsää.
 
En ole usein nähnyt tätä jännittävää lintua. Kerran muutolta yllättäen tien varteen pudonnut yksilö on osunut kameraani. Tuosta tilanteesta on oheinen kuva vuodelta 2011 huhtikuun 10 päivältä. Lintu näyttää paljon arkisemmalta ja vähän kuin eksyneeltä tässä kuvassa verrattuna aarniometsän siimeksessä pesivään pariin. Sen löydätte nettikamerasta.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Sammakkolammikon surullinen tarina

Kuvasin erään pääsiäisen aikoihin Matsalun lahden pohjoispuolella sammakoita lammikoissa, joissa voimakkaan lämpöaallon myötä kurnutti ja kuti yhtä aikaa lähes tuhat sammakkoa.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Omalaatuinen euroopanmajava

Majava on hauska ja omalaatuinen otus, joka on padonrakentajana oikea mestari.

100 päivää luonnossa
100 päivää luonnossa: Harmaapäätikan haikea huuto

Kun harmaapäätikan huuto kantautuu metsästä, se on useinkin merkki siitä, että kulkija on osunut kauniiseen haavikkolehtoon.