Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2018

on upea suuri kesänumero! Kannen nuoren mäyrän kuvasi Nina Mönkkönen.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Haikara tulee, tulee kolmekin!

Jalohaikara voi olla seuraava vakituinen pesimälintu Suomessa. Kuvat Samuli Haapasalo 2018.

 
Kattohaikara, jalohaikara ja harmaahaikara. Niitä tarkoitan nyt tuolla ennustuksella: haikara tulee. Mutta mitenkäs haikara nyt tulee?

Harmaahaikarasta onkin ollut jo juttu, joka kertoo lajin edenneen kohti pohjoista ja pesimäkannan vahvistuneen selvästi.

Harmaahaikara on edennyt runsaassa puolessa vuosisadassa suorastaan harvinaisuudesta yli 1000 parin pesijäksi. Syksyllä tänne tulee lisäksi esimuuttajia Suomenlahden eteläpuolelta.

 
Kattohaikara on ehtinyt ensimmäisen pesintänsä Suomessa vuonna 2015, Varsinais-Suomessa Koskella. Kierteleviä kattohaikaroita näkyy jonkun verran erityisesti syyskesällä. Ja vaikka merenylitys on sille todella pelottavaa ja meillä on puutetta kosteikoista, Viron vahva kanta saattaa poikia tännekin lisää pesintöjä lähivuosina. Pesäalustoja vain tolpan nokkaan sopiviin pihapiireihin. Odotellaan.

Kattohaikaran asettuminen pihapiiriin pesimään ennustaa Keski-Euroopassa lasta taloon.

 
Kolmas haikara, jalohaikara, tulee myös, kun se on nopeasti saavuttanut vahvenevan jalansijan Virossa. Siellä se on pesinyt muutamia vuosia ja pesien määrä on kasvamassa. Kun tähän vielä lisätään haikaran syyskesäinen taipumus siirtyä pesimäalueitaan pohjoisemmaksi, Suomen lintuvesien lahdet tulevat tutummiksi ja jonakin vuonna todetaan se ensimmäinen pesintä. Ehkäpä jo tänä vuonna on jossakin kuoriutunut poikasia kaikessa hiljaisuudessa? Lintu voi valita kaksi varsin erilaista pesäpaikkaa, pesän ruovikossa tai puun harmaahaikaran tapaan, jonka kanssa se myös pesiä yhteisissä yhdyskunnissa.

Suomenkielisessä linnunnimistössä pannaan yksiin kaikki “haikarat”. Lähisukuisessa Virossa eri haikarasuvuilla on omat nimensä: kattohaikara on valge toonekurg (valkea tuonenkurki), harmaahaikara ja jalohaikara tunnetaan nimellä haigur eli hallhaigur (harmaahaikara) ja hõbehaigur (hopeahaikara). Öinen ontto puhallusääni ei Virossa kuulu noille haikaranimille. Meillä se on kaulushaikara, vaan Virossa tätä lintua kutsutaan ääneen perustuvalla nimellä hüüp.

Kun Virossa sanotaan lyhyesti kurg eli kurki, tarkoitetaan katto- ja mustahaikaroita (toonekurg). Suomen kielen kurki on Virossa sookurg eli suokurki. Kurki on siis Virossa saanut lainata ääneen perustuvan nimensä tuonenkurjille kutsumanimeksi.

Tuglasseuran (Suomi–Viro-kulttuuriyhdistys) toiminnanjohtaja haastoi seuran tuoreessa ELO-lehdessä suomalaiset opettemaan 100 virolaista linnunnimeä – näin Viron 100-vuotisjuhlavuonna. Voin vakuuttaa, että se on kiinnostava kieli- ja linturetki!

Haikarat tulevat, siis kolmekin eri lajia, ja niiden lisäksi kalushaikara puhaltelee entiseen malliin suurten ruovikoiden kätköissä. Ja seikkaileepa myös kovasti harvinaistunut mustahaikarankin edelleen joskus Suomessa.

Linturetkellä
Linturetkellä: Miksi kiertää Töölönlahti?

Miksi kiertää Töölönlahti: linnut ja kaupunkimaisema!

Linturetkellä
Linturetkellä: Kuovin huuto niityltä

Kuovin tunnistettava huuto kertoo keväästä. Siitä kumpuaakin sanonta: "Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle."

Linturetkellä
Linturetkellä: Pulmussirri yllätti

Pulmussirri lie saanut nimensä talvipuvustaan, jonka värit tuovat mieleen pulmusen.