Haperot ovat ensimmäisiä syyssieniä. Jo kesäsateiden jälkeen niitä ilmestyy harvakseltaan metsiin. Elokuu on niiden varsinaista sesonkiaikaa. Silloin havu- ja lehtimetsissä näkee monen kirjavaa haperomaailmaa, punaisia, keltaisia, ruskeita…. Erityisen yleisiä ovat punaiset, joita näkee isoja, pieniä ja keskikokoisia, punaisen eri sävyissä. Haperot ovat suvulleen helppoja mutta lajilleen vaikeita tunnistettavia. Ongelmana on suuri lajimäärä, Suomessa kasvanee ainakin 200 haperolajia, ja uusia löytyy lisää. Monet vallan tieteelle kuvaamattomia. Lisäksi lakin väritys muuntelee ja värit voivat sadekausina liueta pois.

Kuvan kangashapero on sentään helpoimpia. Keskikokoisen tai ison lakin väri on ruskean-oranssinpunainen ja jalka selvästi vioituskohdista harmaantuva. Harmaantuvajalkaisia haperoita ei ole montaa lajia. Lisäksi kangashapero on maultaan mieto, joten se käy mainiosti ruokasieneksi.

Haperoissa ei tunneta myrkyllisiä lajeja ja kaikki miedon makuiset haperot ovat syötäviä. Osa lajeista on kirpeitä, jopa polttavia, mutta niitäkin voi vaaratta maistaa, kunhan sylkäisee palan pois hetken mutustelun jälkeen. Miedot haperot voi paistaa sellaisenaan pannulla ilman esikäsittelyä, jonka jälkeen ne käyvät monenlaisiin muhennoksiin, kastikkeisiin ja piiraisiin.

haperokangashaperosienivinkki

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.