Vuosaaren Aurinkolahdessa asuva Meeti Assefa löysi 22.9. ulko-ovensa vierestä harvinaisen kimolepakon. Se oli jo neljä vuorokautta roikkunut samassa paikassa, kunnes tutkija Eeva-Maria Kyheröinen Luomuksesta tuli mittaamaan ja rengastamaan harvinaisuuden.

Kimolepakko on kaunis kasvoiltaan, lisäksi sen karvat ovat kärjistään harmaat, kuin hopeaketulla. Paikalleen jämähtäneen lepakon elinkevystä oli pieni epäilys. Rengastettaessa Aurinkolahden lepakko heräsi sihisemään, mutta rauhoittui pian Kyheröisen hyppysissä. Lepakko osoittautui nuoreksi naaraaksi.

Eeva-Maria Kyheröinen poimi lepakon seinältä, jolla se oli ollut ainakin neljä päivää. Kuva Antti Koli

Lepakko vietiin tarkkailtavaksi Korkeasaaren villieläinsairaan. Tiistaina lepakko vapautettiin ja se lähti pirteästi lentoon.

Kimolepakko on kulttuuriympäristön laji, sen päiväpiilot ja talvehtimispaikat ovat usein rakennuksissa, mutta se saalistaa myös maaseudulla.

Kimolepakkoja havaitaan Suomessa detektoreissa silloin tällöin. Havainnot eivät ole runsastuneet viime vuosina. Kyheröisen mukaan Suomessa ei myöskään ole suuremmin näyttöä ilmastonmuutoksen vaikutuksia lepakoiden levinneisyyteen. Edellinen ja samalla ensimmäinen Suomessa rengastettu kimolepakko löytyi sekin Vuosaaresta, satamasta syksyllä 2015.

Eteläisessä Suomessa kimolepakoita tavataan lähes vuosittain, 1900-luvun alussa oli lisääntymisyhdyskunta Tampereella, ja yhdyskuntalöytö on myös 1800-luvulta. Kimolepakot lisääntyvät Virossa ja Etelä-Ruotsissa ja ovat muuttavia eläimiä. Suomen havainnot saattavatkin liittyä kimolepakoiden muuttoon.

 

Teksti ja kuvat Antti Koli

KUVIA VUOSAAREN KIMOLEPAKOSTA:

Meeri Assefa kuvaa löytämäänsä ja Eeva-Maria Kyheröisen pitelemää lepakkoa. Kuva Antti Koli

Kimolepakon siipeä tutkitaan ja se vaikutti vahingoittumattomalta. Kimolepakko on muuttava lepakkolaji monien lintulajien tapaan, ja sen siivet ovat melko pitkät. Kuva Antti Koli

Lepakko esittelee hyönteisten pyydystämisen kalustoaan. Kuva Antti Koli

Lepakko on saanut renkaan, joka ehkä myöhemmin kertoo sen liikkeistä. Kimolepakko kuuluu pitkän matkan muuttajiin. Kimolepakon harmaa selkä on hyvä tuntomerkki, josta se on saanut nimensäkin, mutta sen voi sekoittaa nuoreen pohjanlepakkoon, joka on paljon kimolepakkoa tavallisempi. Pohjanlepakon korvat eivät ylety suupieleen asti, kimolla korva on leveä ja yltää lähes suupieleen. Kyheröisen mukaan nyt syksyllä sekoittamisen mahdollisuutta ei enää ole, kun lajien kokoero on jo täysikasvuisilla eläimillä suuri.; kimolepakko on pohjanlepakkoa suurempi varsinkin kyynärvarren mitaltaan. Kuva Antti Koli

helsinkikimolepakkokorkeasaarirengastus

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.