Suomen Luonnossa 1/2016 artikkelissa Terveydeksi! kehuttiin aivan aiheellisesti Helsingin hienoja viheralueita sekä viheralueiden merkitystä kaupunkilaisille tieteellisen tutkimuksen valossa. Lukijoita on hyvä kuitenkin muistuttaa, millaisia suunnitelmia Helsingillä on viheralueiden varalle.

Helsingin uusi yleiskaavaehdotus on ollut nähtävillä muistutuksia varten. Keskeisiä ja tärkeitä luontoalueita on tarkoitus ottaa rakentamisen piiriin esimerkiksi Keskuspuistossa, Vanhankaupunginlahden ympäristössä ja Vartiosaaressa.

Myös saariston luonto on uhattuna uusien virkistyskäyttö- ja rakentamissuunnitelmien vuoksi, kun monet linnustolle tärkeät alueet jätetään kaavaan merkitsemättä. Keskustasta Laajasaloon tuleva uusi silta on tarkoitus rakentaa tärkeiden lintuluotojen kautta. Sen asemakaava on jo hyväksytty valtuustossa. Elävä, linturikas saaristo uhkaa kadota!

Kaavoitus ei ole ainoa uhka viheralueille. Helsingin nykyiset luonnonhoidon menetelmät uhkaavat monimuotoisuuden säilyttämistä niilläkin paikoilla, joiden luonnonrikkaus on tarkoitus säilyttää viheralueina ja puistoina. Kaupunki on alkanut soveltamaan – huolimatta valtuuston hyväksymistä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen periaatteista – talousmetsän hoito-oppeja kaikilla metsäalueillaan. Rakennusviraston suunnitelmat vilisevät harvennushakkuita, ensiharvennuksia, uudistushakkuita viljellen eli pienialaisia aukkohakkuita ja maisemahakkuita (esimerkiksi poimintahakkuu, erikoishakkuu).

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa ovat joutuneet palokuntalaisten tapaan puuttumaan ylimitoitettuihin ja monimuotoisuudelle vahingollisiin hakkuusuunnitelmiin. Haitallisimpia metsäluonnolle ovat toistaiseksi olleet Kivikon alueen hakkuut, joita on ollut tarkoitus jatkaa kuluvana talvena. Kallvikin niemen hakkuut saatiin riittävän julkisuuden kautta onneksi pysäytettyä alkuunsa vuoden 2014 syksyllä.

Keskuspuistoa uhkaavat seuraavan 10-vuotiskauden aikana raskaat hakkuut yli puolella puiston metsäkuvioista. Rakennusvirasto ja Stara haluavat välttämättä hakata kaupungin itsensä tilaamissa METSO-selvityksissä arvokkaiksi todettuja metsäkuvioita. Käytännössä hoitosuunnitelmat moninkertaistaisivat Keskuspuiston alueen hakkuut kaudella 2016–2025 verrattuna siihen, mitä alueella on 2000–2015 tosiasiassa tehty. Ikävä kyllä rakennusvirasto poisti netistä aineistot, joissa näkyivät suunnitellut hakkuut, sen jälkeen kun monimuotoisuuden asiantuntijat esittivät kritiikkiä niistä. Aiheesta tarkemmin täällä.

Kun yleiskaavan ja rakennusviraston suunnitelmien vaikutukset monimuotoisuuteen lasketaan yhteen, vähenee sekä luontoalueiden pinta-ala että niiden ekologinen laatu ja kytkeytyneisyys toisiinsa. Helsingin yllättävänkin rikas monimuotoisuus ei mitenkään voi säilyä nykyisellä tasollaan.

Luonnontilaisten metsäalueiden ohella puistoista, esimerkiksi Tähtitorninmäeltä ja Kaivopuistosta on kaadettu useita suurimpiin ja näyttävimpiin kuuluvia puita – lahojen koivujen lisäksi myös täysin terveitä puita (valokuvat Tähtitorninmäeltä ja Kaivopuistosta 27.3.2012). Kaivopuiston jalavista valmistettuja huonekaluja mainostettiin hakkuun jälkeen sisustusalan lehdissä vuonna 2008. Kyseisiin puistoihin ei ole kuitenkaan istutettu uusia puita kaadettujen tilalle lukuun ottamatta Kaivohuoneelle johtavan Ison Puistotien varsia.

1970-luvulla Helsingin metsien hakkuista vastasi kaupunginmetsänhoitaja Mikko Pitkäniemi. Hän korosti, ettei viheralueiden hoidossa ole tarpeen noudattaa talousmetsänhoidon periaatteita, koska puun tuotto ei kuitenkaan korvaa hakkuusuunnitelmien laatimiseen kuluvia voimavaroja. Metsän kiertoaika onkin niin pitkä, että hänen johdollaan aloitettu luonnonhoito alkaa vasta nyt näkyä monimuotoisuuden lisääntymisenä. Esimerkiksi suuria puita ja vanhaa metsää suosiva kanahaukka on kotiutunut jo moneen paikkaan Helsingissä. Vanhat puut elättävät myös harvinaista ja uhanalaistuvaa kovakuoriais- ja sienilajistoa. Perustettujen aarnialueiden linnustoon kuuluvat palokärki, pikkusieppo ja idänuunilintu.

Nykyisin luonnonhoidon suunnittelusta vastaa rakennusvirasto metsänhoitajineen. Ylimitoitetut hakkuusuunnitelmat hyväksytään yleisten töiden lautakunnassa, ja niiden toteuttaminen ja kohdentuminen on Staran päätettävissä. Jälki alkaa näkyä monien hyvin käytäntöjen romuttamisena ja viheralueiden ekologisen laadun heikkenemisenä.