Nummelanharjulla on ihan terveenoloisten mäntyjen juurissa omituisia kyhmyjä. Mitä ne ovat ja mikä ne aiheuttaa?

Normaalisti puiden juuret ovat karikkeen, sammalen ja maan suojassa. Siksi juuri ei tarvitse yhtä tehokasta suojaa kuin runko. Juuren kuori onkin erilainen kuin puun maanpäällisten osien kuori, usein ohuempi ja myös pehmeämpi.

Joskus juuret kuitenkin paljastuvat – esimerkiksi polkujen kohdalla. Jos juuren kuori rikkoutuu, haavaan syntyy kallussolukkoa, joka paikkaa haavan ja kasvattaa pinnalleen kuoren. Jos kuori jatkuvan tallaamisen vuoksi rikkoutuu aina vain uudelleen, toistuvat haavapinnan korjauksetkin.

Kuin itsestään polut ohjautuvat kuiville, mäntyä kasvaville kankaille ja kiertävät kosteammat paikat. Harjuilla ja dyyneillä maaperä kuluu herkästi ja paljastaa juuret; kalliomailla ei juurten päällä kaikkialla edes ole suojaavaa maaperää. Siksi männyn juuret joutuvat muita puita useammin alttiiksi tallaamiselle.

Vain männyllä olen nähnyt tällaisia känsämäisiä kasvaimia juurissa, mutta sillä ne ovat melko yleisiä. Haavakohdassa lisäkasvu on niin runsasta, että känsät kohoavat useita senttejä muuta juurenpintaa ylemmäksi. Kuusen juurissa taas on usein pitkä, paljas ja kuivunut haavapinta, jonka reunalla on pihkautunutta haavasolukkoa.

Sisä-Suomen maaseudulla asuvana minulla on perin vähän kokemusta muista puista. Kun joskus pääsen jalopuita kasvavaan metsään, katsottavaa on niin paljon, ettei polun poikki kulkeviin juuriin ehdi kiinnittää huomiota. Rannikko-Suomen metsissä ja puistoissa kulkevien kannattaakin katsoa, miten eri puulajit korjaavat jatkuvan tallaamisen aiheuttamia juurivaurioita. Tammi on monessa suhteessa männyn kaltainen. Tekeekö se juurikänsiä?