Julkaistu numerossa

Suomen Luonto 10/2013

Ilmestyy 13.12. Pahakolille kiivenneet retkeilijät kuvasi Tea Karvinen. Lisää talviretkikohteita lehden sivuilla 16-25.
VILLIVIHANNES_banner_suomenluonto_300x200

Sovelluksen avulla voit tunnistaa 30 erilaista kasvia ja kokata 90 herkullista annosta Sami Tallbergin resepteistä. Tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.

MAINOS
Vuodenajat

Karvanaamojen talvi: Kettu nukkuu taivasalla

Kettu voi käpertyä avaralle paikalle lepäämään, mutta sillä on aina korvat höröllä. Kuvitus: Tom Björklund

 
Ketturepolainen kasvattaa talven varalle paksun ja lämpimän turkin. Lepäillessään se kiertää tuuhean häntänsä ohuempikarvaisten koipiensa päälle ja säästää näin energiaa. Kettu ei käytä talvisin vakinaista pesää vaan nukkuu vanhan ladon alla tai taivasalla esimerkiksi siirtolohkareen päällä paikassa, josta se näkee ympärilleen. Myös aurinkoiset päivänpaistattelukohdat ovat sille mieluisia lepopaikkoja.

Kettu käpertyy nukkumaan naama kohti tulosuuntaa. Näin se huomaa nopeammin, jos joku on lähtenyt seuraamaan sen jälkiä. Kettu voi liikuskella kaikkina vuorokauden aikoina, mutta enimmäkseen se on aktiivinen hämärässä.

Vaikkei kettu nuku tai oleskele pesässä talvisin, se tuntee reviirinsä kolot ja voi käyttää niitä suojina myrskyjen aikana ja vaaratilanteissa.

Talvisin suurin uhka on ilves, joka saalistaa kettua ravinnoksi. Ilves napsii reviiriltään kettuja ja muita pienpetoja niin tarmokkaasti, että sen on huomattu säätelevän kettukantaa useassa maassa. Tukholman yliopiston tutkimus osoitti aiemmin tänä vuonna, että Euraasiassa kettujen määrä ilvesten reviireillä on muihin alueisiin verrattuna monin kerroin pienempi.

Kettua vaivaa säännöllisesti myös helposti tarttuva ja karvanlähtöä aiheuttava kapi, joka koituu usein sen kohtaloksi.

Terve repolainen ei erityisesti palele kylmällä säällä, mutta kovilla pakkasilla lämmönsäätely kuluttaa enemmän energiaa kuin leudoilla keleillä. Tämä tarkoittaa, että kylmällä sen on löydettävä enemmän ravintoa. Talviaikaan kettu hyödyntääkin kaikki löytämänsä raadot ja autojen alle jääneet eläimet.

Myös myyrät ovat tärkeä osa talviravintoa. Kettu saalistaa niitä lumen suojista kuuluisalla myyränpyyntiloikallaan. Ensin se kuuntelee lumenalaisia liikkeitä ja määrittää myyrän tarkan sijainnin. Sitten se tekee täsmäiskun ja loikkaa kauniissa kaaressa pahaa aavistamattoman myyrän niskaan. Ketun tavoite on osua etutassuillaan suoraan myyrään ja tainnuttaa se.

Runsas lumikerros ei sinällään haittaa saalistusta, mutta jos lumi saa paksun jääkannen, myyränpyynti vaikeutuu. Silloin ketulle tulee helposti nälkä.

Karvanaamojen talvi -juttu julkaistiin alun perin Suomen Luonnossa 10/2013.

Vuodenajat
Karvanaamojen talvi: Orava lepää sammalvuoteellaan

Eläimillä on keinonsa selvitä Pohjolan talvioloista. Osa rakentaa pesän ja kotiutuu, toiset viettävät kulkurin elämää ja saalistavat. Mitä orava on keksinyt pakkasten varalle?

Vuodenajat
Karvanaamojen talvi: Mäyrän talvinen kommuunielämä

Eläimillä on keinonsa selvitä Pohjolan talvioloista. Osa rakentaa pesän ja kotiutuu, toiset viettävät kulkurin elämää ja saalistavat. Kuinka mäyrä kohtaa talven pakkaset?

Vuodenajat
Karvanaamojen talvi: Karhut vetelevät hirsiä

Eläimillä on keinonsa selvitä Pohjolan talvioloista. Osa rakentaa pesän ja kotiutuu, toiset viettävät kulkurin elämää ja saalistavat. Millaisen pesän karhu valitsee talviunilleen?