Suomen Luonnossa on ollut artikkeleita ja uutisia Venäjän Kingiseppin ja Puolan Gdanskin lannoitetehtaiden jätekipsikasojen rehevöittävistä päästöistä Suomenlahteen ja Itämeren pääaltaaseen.

Miten on oman tontin laita?

Lukijamme on huolestunut Uudessakaupungissa toimivasta aiemmin Kemiran omistamasta lannoitetehtaasta ja sen kipsijätevuoresta, jonka valumavedet hänen mukaansa johdetaan suoraan mereen.

”Poistoputken pituutta aiotaan jatkaa, ei vähentää itse päästöjä”, hän kirjoittaa. ”Kipsisakkavuori on ihan samanlainen vesistökuormittaja kuin Venäjän ja Puolan vastaavat. Lisäksi vuorta on alettu louhia.”

Nyt on kysyttävä asiantuntijalta. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila, tunnetteko Uudenkaupungin lannoitetehtaan tilanteen? Taustaksi se, että Knuuttila paljasti ensimmäisenä muun muassa Venäjän Kingiseppin Fosforit-tehtaan jättimäisen fosforipäästön Suomenlahteen, mistä hyvästä hänet pidätettiin Venäjällä. Vuoto on nyt tukittu. Puolasta paljastetuille kahdelle vastaavalle päästölähteelle ei ole toistaiseksi tehty mitään.

Knuuttila kirjoittaa:

”Siitä lähtien, kun Fosforitin jättipäästö paljastui syksyllä 2011, olen ollut yhteydessä Yara Suomeen, joka nykyisin omistaa sekä Uudenkaupungin että Siilinjärven lannoitetehtaat, apatiittikaivoksen ja kipsivuoret.

Uudenkaupungin lannoitetehdas ja fosforihappotuotannon sivutuotteena syntynyt kipsivuori oli iso Selkämeren fosforikuormittaja 1960-luvun lopulta 1980-luvun alkupuolelle saakka; pahimmillaan lähes 200 tonnia fosforia valui vuodessa mereen (tämä on enemmän kuin Suomen koko teollisuuden vuotuinen fosforikuorma Itämereen nykyisin). Fosforihapon tuotanto loppui tehtaalla v. 1990 ja kipsivuoren suojavalliin rakennettiin eristys vuotojen estämiseksi. Siinä esiintyi kuitenkin vuotoja ja kipsivuoren vuotuiseksi fosforikuormaksi mereen on viime vuosina arvioitu 10 kg/vrk (noin 4 tonnia vuodessa). Tämän estämiseksi alueelle on 2012-13 rakennettu kipsikasan ja meren väliin uusi eristeseinämä, jonka tavoitteena on minimoida fosforipäästöt mereen. Kuinka toimenpide on onnistunut, nähdään lähivuosina. Alustavat tulokset ovat Yaran mukaan kuitenkin lupaavia. Itse lannoitetehtaan fosforipäästö mereen on vuositasolla alle 100 kiloa, mikä on viidennes tehtaan lupaehdoissa määritellystä ylärajasta.

Kuva: Yara Suomi Oy. 1960 luvusta lähtien kipsikasan fosforin pääsyä mereen on yritetty estää useilla eri toimenpiteillä kuten esimerkiksi rakentamalla pato, sulkemalla fosforihappotehtaan vesikierrot, muotoilemalla sekä pinnoittamalla moreenilla, jonka jälkeen kasvillisuus lähti kukoistamaan kipsikasan päälle. Tästä syntyi nimitys Vihervalli. Kasvillisuus suojaa kipsikasan pintaa ja estää muun muassa pölyämistä.

Kuva: Yara Suomi Oy. 1960 luvusta lähtien kipsikasan fosforin pääsyä mereen on yritetty estää useilla eri toimenpiteillä kuten esimerkiksi rakentamalla pato, sulkemalla fosforihappotehtaan vesikierrot, muotoilemalla sekä pinnoittamalla moreenilla, jonka jälkeen kasvillisuus lähti kukoistamaan kipsikasan päälle. Tästä syntyi nimitys Vihervalli. Kasvillisuus suojaa kipsikasan pintaa ja estää muun muassa pölyämistä.

Kipsivuorta itsessään ei Uudessakaupungissa louhita – niin kuin kirjoittaja arvelee – vaan kaikki vuorelta kertyvät fosforipitoiset suotovedet kerätään talteen ja niiden sisältämä fosfori hyödynnetään lannoitetehtaalla. Suunnitteilla on myös nopeuttaa fosforin talteenottoa lisäämällä kasaan puhdasta vettä. Tämä on ajan mittaan ainoa järkevä tapa vähentää kipsivuorien sisäisen veden fosforipitoisuutta, alentaa edelleen päästöjä ja samalla hyödyntää fosfori lannoitteiden raaka-aineena. Puolan kipsijätevuoriin verrattuna asiat on Suomessa näiden osalta hoidettu esimerkillisen hyvin.

Puolan kipsivuorien todellisesta fosforikuormituksesta Itämereen meillä ei vielä edes ole täsmällistä tietoa. Puola ei myöskään ole toistaiseksi raportoinut mihin toimiin se on ryhtynyt Gdanskin lähellä sijaitsevan Wislinkan kipsivuoren vuotojen estämiseksi. Kun vuoto viime vuonna varmistui – ja Puolakin sen sitten eri vaiheiden jälkeen lopulta myönsi – totesin, että sillä hetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella pystyn arvioimaan vain potentiaalisen vuodon (noin 200 tonnia vuodessa, Pöyry päätyi omassa selvityksessään samaan), mutta en sitä, kuinka paljon fosforista päätyy mereen asti.

Toinen Puolan kipsivuori Policessa Oder-joen suulla on viime vuonna otettujen näytteiden perusteella myös potentiaalinen iso kuormittaja. Sen osalta Puola ei toistaiseksi ole edes myöntänyt vuotoa, saati ryhtynyt jatkotutkimuksiin vuodon suuruuden tarkemmaksi arvioinniksi. Policen kipsivuori on Itämeren valuma-alueen suurin. Se sisältää fosforipitoista kipsijätettä 85 miljoonaa tonnia, Uudenkaupungin vuoren koko on noin 5,4 miljoonaa tonnia.

Puolassa ei ole kummankaan kohteen osalta tehty vuotojen estämiseksi sellaisia toimia, mitä meillä on toteutettu sekä Uudessakaupungissa että Siilinjärvellä. Siilinjärven kipsivuori on kooltaan noin 10-kertainen Uudenkaupungin vuoreen verrattuna, mutta senkin fosforipäästöt ovat vuositasolla vain noin 0,8 tonnia. Vertailun vuoksi Venäjän Kingiseppissä sijaitseva vuori on massaltaan samaa luokkaa Siilinjärven kanssa, mutta fosforipäästöt olivat jopa 2000-kertaiset – ennen kuin tehdas myönsi asian ja ryhtyi toimiin kevättalvella 2012.”

 

Seppo Knuuttila: Lihan voisi vaihtaa Itämeren kalaan

Kasvokkain: Fosforit-tehtaan päästön paljastaminen merkittävin saavutus Seppo Knuuttilan tähänastisella uralla

 

GdanskKemiraKingiseppkipsijätevuorilannoitetehdas

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.