Alice Karlsson

Toimittaja
Kirjoitan, toimitan ja hoidan Kysy luonnosta -kirjeenvaihtoa. Sydäntä lähellä ovat kasvien ja eläinten vuorovaikutus sekä eläinten käyttäytyminen. Uskoisin olevani myös luonnon sitkeä puolustaja ja tulistun luonnon turmelemisesta.
Uusin numero

Suomen Luonto 5/2017

Suuri kesänumero! Kannen päivänkakkarat kuvasi Pentti Sormunen/Vastavalo. Tässä numerossa tutkimme kiehtovaa kesäluontoa. Tule mukaan!
MAINOS
Vuodenajat

Keltainen kukkavihko

Rentukka. Kuva: Kaisa Erkkilä / Ikkuna Suomen luontoon

 
Saappaat jalkaan ja luontoon. Kun hiekkatiet ovat routaista velliä, kevään kukat puhkovat eteläisillä rinteillä tietänsä aurinkoon.

Missä kevätkosteus viipyy ja kevätpurot lirisevät, siellä viihtyvät leskenlehdet, käenrieskat, linnunsilmät, rentukat, mukulaleinikit, kevätesikot ja keltavuokot.

Keltainen on kevään väri, iloinen ja lämmin.

En ole missään nähnyt niin paljon kevätlinnunsilmiä kuin Lauhanvuoren kansallispuistossa Etelä-Pohjanmaalla. Vuori kohoaa sata metriä ympäröivää maastoa korkeammaksi, imee sadevettä kuin iso sieni ja purkaa sen lukuisina lähdepuroina alas rinteitä. Näiden purosien varret ovat aivan täynnä hyvinvoivia kevätlinnunsilmiä. Kukka on jokseenkin vaatimattoman näköinen lähemmin tarkasteltuna, mutta kokonaisuutena se on komea. Kukinto on pieni ja kauneudesta huolehtivat näyttävät ylälehdet.

Keltaisia mattoja

”Kun peipot laulavat ja leskenlehdet kukkivat, on kevät”, kasvitieteilijä Veli-Pekka Rautiainen Turun yliopistosta tokaisee. ”Yhtäaikaa leskenlehtien kanssa kukkivat sinivuokot. Kumpi ensiksi ennättää, riippuu paljon pienilmastosta.

Keltainen kevät ei ihan uppoa Rautiaiseen. Pitääköhän se paikkansa, että keväällä olisi erityisen paljon keltaisia kukkia? hän tuumii.

”Jos kevätkasvit laittaisi riviin, niin eiköhän sieltä tule lähes kaikki värit esiin. Keltaisten lisäksi on valkoisia, sinisiä, violetteja ja punaisia kukkia.”

Mutta mielikuvaharjoittelu jatkuu. Kunhan rentukat kukkivat, keltaista näkyy kaikkien ojien pohjilla ja vesistöjen varsilla. Rentukat ehtivät keväällä nopeasti isoiksi ja komeiksi kasvustoiksi, koska ne ovat jo syksyllä hyvässä valmiudessa. Niiden vihreät versot kyyhöttävät ponnahdusvalmiina koko talven pakkasista huolimatta.

Leinikkikasveihin kuuluvia rentukoita kasvaa meillä koko maassa. Pohjoisessa rentukka-aika alkaa kesäkuussa yhdessä samaan heimoon kuuluvien kulleroiden kanssa.

Meillä on vielä myös lehtoja, joissa mukulaleinikit, kevätesikot tai keltavuokot lainehtivat mattoina valomeressä. Luonnonsuojelualueista keltaisimpia on keväisin Lohjan Karkali.

Käenrieskat ovat myös varhaisia. Ne ponnistavat keväällä nopeasti täyteen varteensa sipulinsa turvin. Hentoina ruohoina ne jäävät kuitenkin helposti näyttävimpien kasvien varjoon.

Kevätlinnunsilmä. Kuva: Ikänahikas / Ikkuna Suomen luontoon

 
Tärkeä valo

Ruissalossa on maan tunnetuimpia kevätaspekteja, mikä tarkoittaa kevätkukkien yhtäaikaista rynnistystä, nopeasti ohimenevää kukkaloistoa. Kevätkukat tarvitsevat paljon valoa ja siksi ne kukkivat ennen kuin puiden lehdet puhkeavat varjostamaan.

”Vaikkei ole ollut juuri routaakaan, ei kevät ole mitenkään etuajassa”, Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Arno Kasvi raportoi.

Kasvin valtakunta ulottuu puutarhan aitojen ulkopuolelle. Hän oli juuri pyytänyt apupoikaa levittämään kosteita tammenlehtiä versovien vuokkojen päälle suojaksi. ”Meillä on täällä liki kymmenen erilaista valkovuokkovariaatiota. Niistä tulee upeampia kun kosteus pysyy tasaisena”, Kasvi kertoo.

Kulunut talvi on ollut Kasvin mukaan erityisen pimeä. ”Viljelijät valittavat etteivät kasvit tahdo kasvaa. Maallikot luulevat, että lämmössä on tienattu mutta valosta se on kiinni.”

Vaikka ilmasto lämpenee, varmuutta kevätaspektin leviämisestä pohjoisemmaksi ei ole. Kasvin mukaan monet näyttävät kukkakasvit kuten esikot ovat riippuvaisia laiduntamisesta. Ruissalossa esikot menestyvät, sillä siellä heinä niitetään kaksi kertaa kesässä.

Kevään keltaisten jälkeen kukkamaailma keltaistuu edelleen kun maa alkaa puskea valtoimenaan voikukkia ja peltokanankaaleja. Pelloilla ne saattavat olla rikkakasveja, mutta tienpenkoilla ja ojanvarsilla ne suorastaan valaisevat maiseman.

Juttu on julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 3/2008.

Uutiset
Nuori kyy ei ole myrkyllisempi kuin aikuinen

Väite siitä, ettei nuori kyy pystyisi säätelemään myrkyn määrää ei nykytutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Uutiset
Kesäluontoa aistimaan!

Hyttysten ininä, suopursun tuoksu, kukkiva niitty, mustikkametsä, kantarellirypäs, tervapääskyn siluetti… Mikä luonnossa tekee kesän?

Uutiset
Kyiden puremissa on eroja

Jouduin pieneen väittelyyn. Wikipediansa lukenut henkilö X väitti, että nuoren kyyn purema on vaarallisempi kuin aikuisen, sillä nuori ei osaa vielä säännöstellä myrkyn määrää.