Pääskysestä ei päivääkään, sanoi vanha kansa kesää odottaessaan. Totta onkin, että pääosa pääskysistämme saapuu Suomeen vasta kesän kynnyksellä, lähdettyään Afrikan eteläosista ainakin pari kuukautta aikaisemmin. Eikä iloisempaa kesäntuojaa saata kuvitellakaan kuin navetan tai tallin ylisille joutuisin siiveniskuin sujahtava haarapääsky, joka malttaa lentelynsä lomassa hädin tuskin istahtaa sähkölangalle visertääkseen muutaman kiireenoloisen säkeensä.

Ikävä kyllä haarapääskyjä saapuu Suomeen ja koko Eurooppaan joka kevät vähemmän, mihin on syynä sekä lintujen pyydystäminen ihmisruoaksi Afrikassa että karjatilojen nopea hupeneminen pohjoiseurooppalaisilla pesimäseuduilla. Kun lehmät katoavat, häviävät pihapiireistä pääskysetkin, jotka ovat riippuvaisia sekä karjasuojista pesäpaikkoina että karjan ympärillä pörräävistä hyönteisistä pääravintonaan. Hevostallien yleistyminen on vain pieneltä osin korvannut maito- ja lihakarjanpidon keskittymistä yhä harvemmille tiloille. Suuria pääskyparvia näkee enää loppukesällä, jolloin laajempien alueiden pesimäkanta poikasineen kerääntyy peltoaukeiden sähkölangoille ja iltaisin järviruovikoihin yöpymään.

Haarapääsky
Hirundo rustica
Ladusvala
Swallow
Suitsupääsuke