Merilokki on lokeista suurin ja ylväin. Nimensä mukaisesti se pesii rannikolla ja muutamien suurimpien järvien saarilla sekä Pohjanmaan soilla. Jos lintuja on samalla alueella runsaammin, ne muodostavat pienen yhdyskunnan.

Merilokki etsii ruokaa ensisijaisesti mereltä, mutta vierailee myös satamissa ja kaatopaikoilla. Aikuinen merilokki muistuttaa selkälokkia. Merilokilla on kuitenkin leveämmät ja tylpempikärkiset siivet kuin selkälokilla. Se on myös hidasliikkeisempi, nokaltaan jykevämpi ja selkä on mustanharmaa, ei yhtä puh-taanmusta kuin selkälokin.

Merilokki (Larus marinus)
Koko: 60–75 senttiä, siipien kärkiväli 145–165 senttiä, paino 1200–1800 grammaa.
Pesä: Avoimesti luodon korkeimmalla kohdalla, suuren kivenlohkareen päällä tai suolla mättäällä.
Pesiminen: Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen kolme munaa.
Levinneisyys: Ulkosaaristossa, joillakin suurimmilla järvillä sekä Pohjanmaan ja suomenselän soilla, muuttoaikaan rannikoilla ja rannikon läheisillä järvillä.
Talvehtiminen: Etelä-Itämerellä ja Länsi-Euroopassa, leutoina talvina osa jää suomen rannikoille.
Ravinto: Kaikkiruokainen.
Ääni: Syvä ja möreä ääni, muistuttaa harmaalokin ääntä.
Tuntomerkit: Jykevä nokka, punertavat jalat, harmaanmusta selkä, valkoinen siivenkärki, siiven takareuna leveälti valkoinen.

linnun äänilokkikoululuonnonäänimerilokki

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.