Piekanat jäävät joskus viettämään aikaa etelän hyville myyräpelloille muuttomatkansa varrella. Tämä komea tuntureiden lintu on erittäin uhanalainen, sen kanta on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Lapin myyräkantojen syklittäinen vaihtelu oli kadoksissa 1990- ja 2000-luvuilla. Piekanat kärsivät syklin häviämisestä. Vaikka sykli palasi vuonna 2007, piekanojen alamäki jatkuu.

Lajin poikastuotto vaihtelee vuosittain sen mukaan, kuinka paljon ruokaa on tarjolla. 2017 vuonna Suomen tunturialueilla oli huonosti myyriä, ja piekanat saivat vähän jälkeläisiä. Lihavina vuosina poikasia syntyy enemmän, ja nuoria yksilöitä voi nähdä runsaammin myös etelässä niiden jäädessä syysmuuttomatkansa varrella peltoaukeille saalistelemaan. Jos paikka on hyvä ja syötävää riittää, saattavat linnut pysyä alueella pitkälle syksyyn tai jopa koko talven. Lassi Kujala tarkkaili Kymenlaaksolaisella pelloilla viipyviä piekanoja syksyllä 2016. Kujalan upeat kuvat ja tarinan löydät Suomen Luonnon numerosta 8/2017.

Nuoren piekanan tunnistaa parhaiten alhaalta päin katsottuna vaaleista pyrstön ja siipien takareunoista. Vanhalla piekanalla ne ovat tummat. Piekanan ja samoilla pelloilla viihtyvän hiirihaukan erottaa pyrstön tyven värityksen perusteella. Piekanan pyrstön tyvi on valkea sekä ylä- että alapuolelta.

Tutustu ääninäytteeseen:

 

Noin puolen minuutin mittaisessa äänitteessä huutelee eniten naaras, lopussa kuuluu myös kimeämpi koiras ja pesäpoikasen piipitys. Äänittäjä: Jan-Erik Bruun

Kuva: Lassi Kujala

luonnonäänimyyrätpiekanapiekanan äänisyysmuutto

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.