Punarinta on metsiemme parhaita laulajia, alkukevään ainutkertainen tunnelmanluoja. Laulu on hyvin korkeaa ja haurasta, väreilevää visertelyä, joka jatkuu iltahämärässä katkeamatta minuuttikaupalla yhteen menoon, pikkuisin tauoin tuntejakin aina täyspimeään saakka. Punarinnan laulu ei koskaan toistu samanlaisena säkeenä kahta kertaa toisin kuin vaikkapa talitiaisella tai peipolla, vaan lintu ikään kuin kutoo liverrykseensä uusia aihelmia joka hetki.

Huhtikuun aamuina punarinta on rastaiden ja peippojen ohella kaikenlaisten metsien runsaimpia ja helpoimmin huomattavia laulajia, ja iltaisin varsinkin juuri pimeän korvalla se on usein ainoa solisti. Punarinnan kohtaaminen on siis helppoa, kunhan opettelee lajin laulun ja on liikkeellä ennen vappua, sillä toukokuun alussa pesintä pääsee vauhtiin ja koiras vaikenee lähes tyystin. Kesän punarinnat piileskelevät pesimätiheiköissään, mutta elo-syyskuussa näitä pitkäkoipisia, suurisilmäisiä ja palleromaisia metsän asukkaita näkee puutarhoissa, pihapiireissä ja pellonreunoissa.

Loppukesällä niin poikaslintujen kuin höyhenpukuaan vaihtavien sulkasatoisten aikuistenkin rinta on ruskeahko ja täplikäs, ei punainen. Jokunen punarinta jää Etelä-Suomeen talveksi ja saattaa selvitä ruokintapaikalla kevääseenkin, mutta melkein kaikki punarinnat muuttavat Länsi-Eurooppaan.

Punarinta
Erithacus rubecula
Rödhake
Robin
Punarind