Mustaviittainen selkälokki on ajankohtainen, sillä se on lintujärjestö Birdlife Suomen vuoden lintu.

Selkälokista erotetaan neljä alalajia, joista nimialalaji (Larus fuscus fuscus) pesii Suomessa. Selkälokin toinen nimi voisi olla ”suomilokki”. Nimittäin puolet, noin 7000 paria, koko maapallon nimialalajin selkälokkikannasta lennähtää Suomeen pesimään.

Selkälokki (Larus fuscus)
Koko: Pituus 50–55 senttiä, siipien kärkiväli 115–135 senttiä, paino 640–930 grammaa.
Pesä: Luodolla, yleensä kasvillisuuden suojassa.
Pesiminen: Munii toukokuussa kolme munaa.
Levinneisyys: Saaristossa ja suurilla järvillä lähes koko maassa.
Talvehtiminen: Itä-Afrikassa ja Intian valtamerellä.
Ravinto: Kaikkiruokainen.
Ääni: Matalaa ja nopeaa kaklatusta.
Tuntomerkit: Keltainen nokka, keltaiset jalat, musta selkä, musta siivenkärki, siiven takareuna ohuelti valkoinen.
Uhanalaisuus: Vaarantunut

linnun äänilokkikoululuonnonääniselkälokki

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.