Samuli Haapasalo

Lintuharrastaja
"Linturetkellä"-juttusarjassa seurataan retkeillen vuoden kiertoa pohjoisessa: Suomessa, Norjan Ruijassa Varanginvuonolla ja Virossa, välillä hieman kauempanakin Skotlannissa, jopa Galapagossaarilla. Lintujen lisäksi siinä kohdataan myös nisäkkäitä, muuta luontoa ja mielenkiintoisia retkipaikkoja. Samuli Haapasalo on pitkänlinjan luontoharrastaja ja retkeilijä, jonka harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen. Kuva: Pekka Nurminen
Uusin numero

Suomen Luonto 2/2018

Ilmestyy 22.2. Kevät tuo valon takaisin luontoon. Asiaa ja kuvia kevättalvesta lehden sivuilla 14–23. Kannen tuulisen näkymän Kevolta kuvasi Tiina Törmänen.
MAINOS
Linturetkellä

Linturetkellä: Kuukkeli, koskikara, kotka…

Kuu katselee auringon ensi säteitä. Kuvat: Samuli Haapasalo, Kuusamo, kaikki kuvat viime viikolta

 
Puut tykkylumen täydellisessä peitteessä. Vapaat, sulat kosket. Auringonnousun aavistus punaa puut epätodellisen kauniiksi. Rapsakka pakkanenkaan ei pure, päin vastoin se tuntuu hyvältä. Tällaista oli viime viikon linturetkellä Kuusamossa.

Nautin noista aamun tykkypuiden valoista, kun valmistauduin viettämään mielenkiintoisen päivän kotkakojussa. Pian aamupäivällä keikkuivat ilmassa pienen tuulenhengen puista irroittamat lumihiutaleet kimmeltäen erikoisesti vastavalossa.

Palokärki päräyttää kelon kantoon auringon koristamien lumihiutaleiden leikissä.

 
Juuri silloin huuteli kuuluvasti tuloaan palokärki. Suuri tikka päräytti pystyyn kannon kylkeen ja venäytti vielä toisenkin äänensä, venähtävän kliiiije -huudon. Lumihiutaleet matalalta paistavan auringon säteissä tekivät palokärjen näkymän unenomaiseksi.

Maakotka ilmestyi maisemaan iltapäivällä. Silloin sen on tapana käydä ruokailemassa. Metsiemme uljain, Kalevalan kokko!

Maakotka, salon uljain lintu.

 
Hiljaa piilokojun suojasta katsellen voi seurata maakotkaa sitä vähääkään häiritsemättä. Taustalla aukeaa suuri erämaalaakso, kuru, sen talvinen rauha ja hiljaisuus.

Tiaisillekin on tarjolla talia ja jyviä, pähikinöitäkin. Näissä metsissä kohtaavat lapintiainen ja eteläisempi töyhtötiainen. Hömötiainen liittyy seuraan. Tali ja pähkinät maistuvat myös kuukkelille ja närhelle.

Kuukkeli kuuluu naavaisiin havumetsiin.
Närhikin kerää kuukkelin tapaan kätköjä talven varalle.

 
Kitkajoen ja kaikkien muidenkin Kuusamon jokien kosket ovat vapaat – ne on ymmärretty säilyttää luonnontilaisina. Niillä on suuri arvo ja merkitys. Myös Kuusamon hyvinvoinnin menestys on luotu sille perustalle, että villi luonto voidaan kohdata siellä aidosti, monipuolisesti ja elämyksellisesti. Kuusamo on ainutlaatuinen.

Kitkajoen talvista maisemaa.

 
Yhdessä sulassa koskessa voi tavata toistakymmentä koskikaraa, jotka etsivät ravintoaan sukeltaen veden alle pieniä kiviä kääntelemään.

Kauniita talvipäiviä, niitä on Kuusamossa ja Koillismaalla runsaasti, lintunharrastajalle, kuvaajalle, vaeltajalle ja matkailijalle.

Koskikara palaa veden pinnalle kosken kuohuista.
Linturetkellä
Linturetkellä: Miksi viherpeippo romahti?

Viherpeippo runsastui Suomessa voimakkaasti viime vuosisadan lopulla, mutta yllättäen kanta romahti kymmenisen vuotta sitten puoleen aiemmasta.

Vinkit
Vielä ehdit: luontoretki Ateneumiin von Wright-veljesten kanssa

Von Wrightin veljekset tallensivat maalauksiinsa paljon muutakin kuin romanttisia maisemia ja taistelevia metsoja. Tarkkasilmäiselle luonnonystävälle taulut ovat kuin pieniä retkiä eri maisemiin tai jopa lajitiedon saloihin.

Linturetkellä
Linturetkellä: Keltasirkku kauralyhteellä

"Ennen vanhaan" melkein jokaisella maalaispihalla oli talvella kauralyhde linnuille. Se oli tarjolla erityisesti keltasirkuille.